Ensimmäinen työviikko on nyt takana ja kesälomalla liikkumisen tulokset voi ilokseni havaita jo nyt. Vaihtelimme kollegoiden kanssa kesälomakuulumisia kahvin äärellä ja kerroin, että nyt on tullut liikunnallinen lisäys omaan arkeen. Ensimmäinen kommentti oli rohkaiseva, motivoiva ja mieltä tyydyttävä: "Sen (liikkumisen) kyllä huomaa. Näytät todella hyvinvoivalta!". Palaute pysäytti ja ylitti odotukseni. Jes! Olen oikealla polulla. Mitä sitten olen tehnyt eri tavalla kuin ennen?
Aloitin kesäloman ensimmäisellä viikolla säännöllisen salilla käymisen ja lenkkeilyn. Yllätys, ensimmäinen viikko meni vähän niin ja näin, koska paikat olivat vuorotellen jumissa. Toisella viikolla kunnon rytmillä, asenteella ja tekemisellä päästiinkin jo hyvään vauhtiin. Kolme salikertaa ja kaksi lenkkiä per viikko on nyt vedetty heinäkuun alusta alkaen. Tähän päälle vielä venyttelyt useana iltana viikossa.
En tykkää juoksemisesta, mutta noin puolessa välissä lenkkiä on kuntoilulaitteita, joihin pysähdyn tekemään esim. leukoja, dippejä, vatsoja ja boxihyppyjä. Tämä on se osuus, jota odotan, joten lenkille voi lähteä innolla ilman itsensä pakottamista.
Olen harrastanut nuorena erilaisia joukkueurheilulajeja ja aikuisemmalla iällä - vuodesta 2008 - keskittynyt oikeastaan epäsäännöllisen säännölliseen salitreenaamiseen. Vasta nyt löysin itselleni parhaan tavan treenata. Voitte varmasti kuvitella, että fiilis ja motivaatio ovat erittäin korkealla.
Suosittelen ja kannustan kaikkia kokeilemaan rohkeasti omia rajojaan ja sitä itselle sopivinta treeniä sekä lajia. Oman "liikuntajuttunsa" löytäminen voi viedä aikaa, mutta se on sen arvoista! Se on loistava vastapaino työlle ja kaikista parasta on se, että siitä tulee hyvä fiilis ja sen avulla jaksaa painaa myös heikkoina päivinä.
Kysyin taannoin puolisoltani, että näkyykö sali. Vastauksena sain: "Ei. Edessä on pari kerrostaloa." Siispä lähdin treenaamaan.
