30.3.2015 Prosessit vie & ihmiset vikisee

Juttelin hyvän ystäväni kanssa heidän organisaation haasteista, ja miten päästä eteenpäin. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että jostain arkistokaapin syövereistä löydettävissä oleva, pölyyntynyt prosessiohje on voimassa edelleen. Sitä ei ole siis päivitetty juhlavan käyttöönoton jälkeen. Ei, vaikka kaikki ympärillä on muuttunut vähintään kertaalleen.

Kun on kuullut vastaavia tositarinoita yritysten arjen haasteista, niin ei ole ihme, että ihmisten motivaatio, työtyytyväisyys, työhyvinvointi tai millä nimellä näitä kutsummekaan, ei ole korkealla. Hätä ei kuitenkaan ole suuri, sillä kyse on hyvin yksinkertaisista asioista. Niistä on vain tehty liian monimutkaisia – ja ne ovat usein irrallaan ihmisten arjesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että prosessit vievät ihmisiä, ja ihmiset vikisevät. Ja sehän näkyy mm. lisääntyneenä valituksena, alentuneena motivaationa, ja viimeisenä rivin alla olevassa tuloksessa.

Historiassa tehdyt prosessit ovat hyviä osoituksia siitä, että työntekijöiden oma ajattelu ja tekeminen eivät sovi niiden kanssa yhteen. Kaiken perusta, luottamus, puuttuu siis kokonaan. Jos luottamus olisi ollut kunnossa jo alkumetreiltä saakka, ei prosessissa olisi turhia välivaiheita saati lukuisia ohjeita ja sääntöjä, miten tulee tai ei tule toimia. Kun ihmiset ovat mukana suunnittelussa ja kehittämisessä, syntyy uusia oivalluksia, työn merkityksen kasvamista, motivaation kasvamista ja oppimista.

Mikä meitä sitten estää? – Pelko muutoksesta. Itse kutsun sitä muutospeikoksi. Muutospeikon taakse on helppo piiloutua ja tehdä asiat aina niin kuin ennenkin on tehty. Kuitenkin, samaan aikaan muutosten tahti on kiihtynyt hurjaa vauhtia eikä tahti näytä hiljenevän tulevaisuudessakaan. Muutokset ovat siis osa arkipäivää, jolloin niistä on tehtävä läheinen kumppani ja kääntää ne vahvuudeksi.

Tämä tietenkin vaatii rohkeutta ja halua kehittää sekä kehittyä. Rohkeita uudistajia ja kehittäjiä kutsutaan usein edelläkävijöiksi. Tie edelläkävijyyteen on pitkä ja kuoppainen, mutta matka on antoisa ja opettavainen. Ja mikä hienointa, se kantaa hedelmää.