30.3.2015 Prosessit vie & ihmiset vikisee

Juttelin hyvän ystäväni kanssa heidän organisaation haasteista, ja miten päästä eteenpäin. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että jostain arkistokaapin syövereistä löydettävissä oleva, pölyyntynyt prosessiohje on voimassa edelleen. Sitä ei ole siis päivitetty juhlavan käyttöönoton jälkeen. Ei, vaikka kaikki ympärillä on muuttunut vähintään kertaalleen.

Kun on kuullut vastaavia tositarinoita yritysten arjen haasteista, niin ei ole ihme, että ihmisten motivaatio, työtyytyväisyys, työhyvinvointi tai millä nimellä näitä kutsummekaan, ei ole korkealla. Hätä ei kuitenkaan ole suuri, sillä kyse on hyvin yksinkertaisista asioista. Niistä on vain tehty liian monimutkaisia – ja ne ovat usein irrallaan ihmisten arjesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että prosessit vievät ihmisiä, ja ihmiset vikisevät. Ja sehän näkyy mm. lisääntyneenä valituksena, alentuneena motivaationa, ja viimeisenä rivin alla olevassa tuloksessa.

Historiassa tehdyt prosessit ovat hyviä osoituksia siitä, että työntekijöiden oma ajattelu ja tekeminen eivät sovi niiden kanssa yhteen. Kaiken perusta, luottamus, puuttuu siis kokonaan. Jos luottamus olisi ollut kunnossa jo alkumetreiltä saakka, ei prosessissa olisi turhia välivaiheita saati lukuisia ohjeita ja sääntöjä, miten tulee tai ei tule toimia. Kun ihmiset ovat mukana suunnittelussa ja kehittämisessä, syntyy uusia oivalluksia, työn merkityksen kasvamista, motivaation kasvamista ja oppimista.

Mikä meitä sitten estää? – Pelko muutoksesta. Itse kutsun sitä muutospeikoksi. Muutospeikon taakse on helppo piiloutua ja tehdä asiat aina niin kuin ennenkin on tehty. Kuitenkin, samaan aikaan muutosten tahti on kiihtynyt hurjaa vauhtia eikä tahti näytä hiljenevän tulevaisuudessakaan. Muutokset ovat siis osa arkipäivää, jolloin niistä on tehtävä läheinen kumppani ja kääntää ne vahvuudeksi.

Tämä tietenkin vaatii rohkeutta ja halua kehittää sekä kehittyä. Rohkeita uudistajia ja kehittäjiä kutsutaan usein edelläkävijöiksi. Tie edelläkävijyyteen on pitkä ja kuoppainen, mutta matka on antoisa ja opettavainen. Ja mikä hienointa, se kantaa hedelmää.

3.10.2013 HR:n uusi perustehtävä

Blogikirjoitus luettavissa Kauppalehden sivuilla: http://www.kauppalehti.fi/sponsoroidutblogit/markkinointi-instituutti/hrn-uusi-perustehtava

29.9.2013 Asiakaspalvelukokemuksesta elämys

Halusin luoda uutta ilmettä pukeutumiseeni pienellä yksityiskohdalla. Tässä tapauksessa taskuliinalla. Omasta valikoimastani ei löytynyt kuin pari perustaskuliinaa, joten päätin mennä katsomaan Ison Omenan Petrifun Storen valikoiman – mutta ainoastaan, jos tietty myyjä, Satu, on paikalla.

Onnekseni, tämä minulle jo tuttu myyjä, Satu, oli paikalla, joten astuin sisään liikkeeseen lähes kokonaisen perheeni kanssa. Vaimo tokaisi heti kärkeen Sadulle, että tulimme käymään liikkeessä, koska sinä olit paikalla. Olemme käyneet liikkeessä monesti eri myyjien aikana, mutta kukaan muu ei ole vakuuttanut. Kävimme viimeksi muutama viikko sitten, mutta myyjä ei ottanut mitään kontaktia meihin, joten päätimme poistua liikkeestä ilman kotiin viemisiä. Mutta tänään saan sellaista palvelua, jota haluan asiakkaana saada.

Kerroin ongelmastani/tarpeestani Sadulle ja hän kaivoi heti esille juuri sellaisen taskuliinan, mitä kaipasin. Hän on samalla aaltopituudella asiakkaan kanssa ja osaa käsitellä asioita todella mestarillisesti. Hän kysyi perhetilanteestamme (vaimo ja toinen lapsi olivat mukana) ja onnitteli uudesta perheenjäsenestämme. Kaikesta keskustelusta oli aistittavissa aito kiinnostus asiakkaasta ja halusta palvella juuri meitä.

Yhtäkkiä, mukaani tarttuikin kaksi taskuliinaa ja kauluspaita. Tämä tarkoitti sitä, että kulutin lähes 300 % enemmän kuin olin suunnitellut. Vaikka kulutinkin huomattavasti enemmän kuin olin suunnitellut, olin erittäin tyytyväinen – jälleen kerran – saamaani palveluun, ja palaan asioille jälleen, kun uusi tarve ilmenee.

Olen seurannut ja arvioinut asiakaspalvelua hyvinkin kriittisellä silmällä aktiivisesti noin vuoden verran. Tällaisia Sadun tarjoamia asiakaspalvelukokemuksia – tarkoitan elämyksiä – en ole saanut missään muualla enkä ole ”koukuttunut” mihinkään muuhun yritykseen tai palveluun samalla tavalla. Jokainen asiakaspalvelualalla toimiva voisi ottaa mallia Sadusta ja pohtia hyvän asiakaspalvelun tuomia hyötyjä.

2.8.2013 Kuntokuurille, mars

Töihin paluun ruuhkaviikot ovat startanneet ja kohta mennään taas täysillä eteenpäin. Joka puolella törmää artikkeleihin, joissa annetaan erilaisia neuvoja kevyeen työstarttiin, jotta energiaa riittää myös syksyn pimeille ja pitkille päiville. Oma säännöllinen liikkuminen oli jäänyt tekosyiden ja "kiireiden" takia vähälle ennen kesälomaa, mutta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni loman aikana. Lomalla on aikaa vaikka muille jakaa eikä tekosyyt enää pystyneet kaatamaan kuntokuurin aloitusta. Kuntokuurin tavoitteeksi asetin oman hyvinvoinnin kohentumisen, joka kattaa sekä psyykkisen että fyysisen hyvinvoinnin. 

Ensimmäinen työviikko on nyt takana ja kesälomalla liikkumisen tulokset voi ilokseni havaita jo nyt. Vaihtelimme kollegoiden kanssa kesälomakuulumisia kahvin äärellä ja kerroin, että nyt on tullut liikunnallinen lisäys omaan arkeen. Ensimmäinen kommentti oli rohkaiseva, motivoiva ja mieltä tyydyttävä: "Sen (liikkumisen) kyllä huomaa. Näytät todella hyvinvoivalta!". Palaute pysäytti ja ylitti odotukseni. Jes! Olen oikealla polulla. Mitä sitten olen tehnyt eri tavalla kuin ennen?

Aloitin kesäloman ensimmäisellä viikolla säännöllisen salilla käymisen ja lenkkeilyn. Yllätys, ensimmäinen viikko meni vähän niin ja näin, koska paikat olivat vuorotellen jumissa. Toisella viikolla kunnon rytmillä, asenteella ja tekemisellä päästiinkin jo hyvään vauhtiin. Kolme salikertaa ja kaksi lenkkiä per viikko on nyt vedetty heinäkuun alusta alkaen. Tähän päälle vielä venyttelyt useana iltana viikossa. 

En tykkää juoksemisesta, mutta noin puolessa välissä lenkkiä on kuntoilulaitteita, joihin pysähdyn tekemään esim. leukoja, dippejä, vatsoja ja boxihyppyjä. Tämä on se osuus, jota odotan, joten lenkille voi lähteä innolla ilman itsensä pakottamista.

Olen harrastanut nuorena erilaisia joukkueurheilulajeja ja aikuisemmalla iällä - vuodesta 2008 - keskittynyt oikeastaan epäsäännöllisen säännölliseen salitreenaamiseen. Vasta nyt löysin itselleni parhaan tavan treenata. Voitte varmasti kuvitella, että fiilis ja motivaatio ovat erittäin korkealla. 

Suosittelen ja kannustan kaikkia kokeilemaan rohkeasti omia rajojaan ja sitä itselle sopivinta treeniä sekä lajia. Oman "liikuntajuttunsa" löytäminen voi viedä aikaa, mutta se on sen arvoista! Se on loistava vastapaino työlle ja kaikista parasta on se, että siitä tulee hyvä fiilis ja sen avulla jaksaa painaa myös heikkoina päivinä.

Kysyin taannoin puolisoltani, että näkyykö sali. Vastauksena sain: "Ei. Edessä on pari kerrostaloa." Siispä lähdin treenaamaan.

http://cutandjacked.com/

31.7.2013 Rohkeuden polulla

Miksi meiltä puuttuu uskallusta tehdä rohkeita peliliikkeitä bisneksessä? Muutoksiin herätään, saati sitten reagoidaan aivan liian myöhään. Monet muutokset ovat ennakoitavissa, jos kulkee tuntosarvet herkkinä ja vastaanottaa ympäristön signaaleja. Silti, vaikka itse tuntisi, että näin tulee tapahtumaan, sitä ei uskalla edes sanoa ääneen – muutoksen polulle lähtemisestä puhumattakaan. Jokin meitä estää siirtymästä tuntemattomille poluille.

Tunne, joka usein kampittaa uuden kokeilemisen, on epäonnistumisen pelko. Ja mitä ihmiset oikein ajattelevat minusta. Epäonnistumiset eivät kuitenkaan kaada maailmaa ja niistä voi ottaa valtavasti oppia. Suomalainen kulttuuri kaipaakin kehittävämpää otetta epäonnistumisista. Kun muistelen omaa ala- ja yläasteella oloani, keppi heilui tämän tuosta, vaikka kuinka yritti ja teki parhaansa. Porkkanoista taas minulla ei ole yhtään muistikuvia tuolta ajalta. Sad, but true.

Samat lainalaisuudet toimivat liian usein myös työelämässä, keskustelun aiheena on palaute – tai oikeastaan sen puuttuminen. Miten me oikein kasvatamme uskallusta ja kokeilemista? Jos yrityksen johtajat ja esimiehet eivät näihin kannusta, niitä on turha penätä työntekijöiltä.

Me suomalaiset otamme liian usein oppia tunnettujen, isojen ja menestyvien yritysten johtajien sanoista – vaikka olisimme voineet tehdä samoja asioita jo aiemmin kuin he. Emme luota omaan aavistukseen eikä rohkeus riitä kokeilla. Esimerkki: kun tunnettu menestyjäherra sanoi, että bisnestä kannattaa tehdä pitkäjänteisesti, niin nyt meidänkin pitäisi varmaan pohtia sitä pitkäjänteisyyttä. Jos odotamme tällaisia neuvoja, emmekä toimi omien vaistojen mukaisesti, kilpailuetu ja myös kilpailukyky kärsivät. Vai voitko saada kilpailuetua asiasta, jos pahimmat kilpailijasi tekevät jo samaa?

Elämää voi myös miettiä, mitä olisi jäänyt tapahtumatta tai saavuttamatta, jos ei olisi uskaltanut tehdä kokeiluja. Jokainen päivä on täynnä pieniä ja suuria kokeiluja, mutta ne ovat kiinteä osa elämää, eikä niihin kiinnitä huomiota. Jos en olisi tehnyt kokeilua esim. kuntosaliharjoittelussa, en olisi koskaan löytänyt sitä oikeaa, juuri minulle sopivaa treenitapaa. Tai jos en olisi uskaltanut ottaa yhteyttä erääseen kontaktiin, en olisi päässyt töihin haluamaani työpaikkaan. Courage keeps you going!

12.7.2013 Onnistunut perehdytys syntyy Leanin avulla

Tällä kertaa bloggerin perehdytyksestä, johon on yhdistetty Leanin periaatteita. Ohessa linkki bloggaukseen: http://www.kauppalehti.fi/sponsoroidutblogit/markkinointi-instituutti/onnistunut-perehdytys-syntyy-leanin-avulla

18.4.2013 Johtamisen eResepti

Uusin bloggaukseni, Johtamisen eResepti, nyt luettavissa Kauppalehden sivuilla:
http://www.kauppalehti.fi/sponsoroidutblogit/markkinointi-instituutti/johtamisen-eresepti