Liikunta tuo iloa ja jaksamista jokaisen arkeen. Liikunnasta ja sen puuttumisesta paasataan jatkuvasti eri medioissa, mutta mitään ei tapahdu. Tutkimukset kyllä selkeästi osoittavat, missä on parantamisen varaa, mutta silti ihmisten keskimääräinen hyvinvointi laskee. Miksi? Kuka hyötyy näistä tutkimuksista, jos asioille ei tehdä mitään? Saati, kuka hyötyy siitä, että päätöksiä lykätään ja asioista keskustellaan lisää taas ensi viikolla? What's the point?
Liikunta pitäisi intergroida syvemmin kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja toimintaan. Laajemmalla integroinnilla varmistetaan ihmisten hyvinvointi ja jaksaminen muuttuvassa arjessa. Monet puhuvat lasten kohdalla urheiluseuratoiminnasta ja niissä mukana olemisesta, mutta ei kaikkea voi puskea urheiluseurojen harteille. Suuri vastuu on kaikilla ihmisillä, mutta valtuutetut voivat tehdä hyviä, liikuntaa ja hyvinvointia koskevia päätöksiä. Koko Espoo liikkuu.
Ihmisten hyvinvointia edistäviin asioihin pitää saada nopeat päätökset, sillä niiden pitkittäminen maksaa valtiolle, kunnille, organisaatioille ja lopulta ihmisille itselleen entistä enemmän. Perusopetuksen tavoitteilla koululiikuntaa koskien on laajakantoista ja pitkälle vaikuttavaa yhteiskunnallista merkitystä. Väestön vähäisen liikunnan määrä aiheuttaa haasteita esimerkiksi työurien pidentämiselle, sillä merkittävimmät työkyvyttömyyden syyt Suomessa ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, masennus sekä sydän- ja verisuonisairaudet.
Ala-asteella on keskimäärin 2x45 minuutin liikuntatuntia viikossa. Mihin se todellisuudessa riittää? Kouluikäiselle lapselle (7-18-vuotiaalle) suositellaan vähintään 1-2 tuntia liikuntaa päivässä. Nyt koulun liikuntatunnit vastaavat yhden päivän liikuntamäärää. Lasten ja nuorten liikuntaa on siis lisättävä ja monipuolistettava. Minusta koululiikuntaa pitäisi lisätä niin, että jatkossa sitä olisi kolmena päivänä viikossa ja mahdollisimman monipuolisesti, jotta lajit tulisivat tutuiksi ja sieltä löytyisi itseä kiinnosta laji kaikille. Liikunnalliset elämäntavat luodaan jo varhain monipuolisten liikuntataitojen ja positiivisten kokemusten myötä. Positiiviset kokemukset ovat erittäin tärkeässä roolissa tulevaisuuden liikkumisen ja hyvinvoinnin kannalta - ja mikä sen parempaa, kun lapset pääsevät tutustumaan eri lajeihin mahdollisimman laajasti.
Nuori Suomi -sivusto kiteyttää hyvin nuorten mukaan ottamisen toiminnan suunniteluun ja toteutukseen: "Miksi joku päättää nuorten puolesta, miten ja missä liikutaan? Ota nuoret mukaan suunnitteluun ja toteutukseen. Selkeät työnjaot ja avoin innostava ilmapiiri edistävät osallisuutta. Aidon osallisuuden avulla nuoret oppivat yhteiskunnan täysvaltaisiksi jäseniksi. Liikunnalla on tässä myös välinearvo."
Liikunnalla ei ole pelkästään terveydellisiä vaikutuksia. "Fyysisellä aktiivisuudella on osoitettu olevan myönteisiä vaikutuksia myös kognitiivisiin taitoihin ja oppimisvalmiuksiin, kuten keskittymiskykyyn, tarkkaavaisuuteen, tiedonkäsittely- ja muistitoimintoihin, sekä käyttäytymiseen luokkahuoneessa." Näiden lisäksi liikunta on merkittävä kouluviihtyvyyttä lisäävä tekijä.
Pelkkä liikuntatuntien lisääminen ja lajeihin tutustuminen ei riitä, vaan liikunnan opetuksen laatua ja fyysistä aktiivisuutta koko koulupäivään on lisättävä. "Koulun liikunnallisen toimintakulttuurin tulee olla koko kouluyhteisön vastuulla. Välituntien, koulumatkojen ja kerho- ja iltapäivätoiminnan mahdollisuuksia ei nykyisin riittävästi hyödynnetä liikunnan edistämistyössä. Olennaista on myös kehittää koulun piha-alueita liikuntaan kannustaviksi." Meillä on mahdollisuus rakentaa todella hienoja ja uusia ratkaisuja liikunnan lisäämiseen, mutta se vaatii ymmärrystä, tahtoa ja TEKOJA.
Lähteet:
http://www.slu.fi/lum/numero-5-2012/liikuntapolitiikka/valtion-liikuntaneuvosto-koululi/
http://www.sydanliitto.fi/koululiikunta
http://vastapallo.nettisivu.org/miksi-lapsen-tarvitsee-liikkua/
http://www.nuorisuomi.fi/urheiluseurat_ajankohtaista_nostot?nid=19508304
Olen samaa mieltä siitä, että koulujen tulisi tarjota monipuolisempaa liikuntaa. Ainaki itselläni oli peruskoulussa melkein aina sählyä tai koripalloa. Kuitenkin vastustan pakollisen liikunnan lisäämistä kouluissa. Tämä sen takia, että monille oppilaille, jotka muutenkin liikkuvat paljon koulun ulkopuolella, koululiikunta voi olla pelkkää ajantuhlausta. Jos hypoteettisesti nyt koulu määräisi minulle pakollisia liikuntakursseja, joutuisin vähentämään liikuntaharrastuksiani, koska yksinkertaisesti ylirasittuisin. Toisin sanoen koulu sanelisi mitä liikuntaa harrastaisin.
VastaaPoistaVarsinkin lukion puolella (ei ehkä liity aiheeseen) pakolliset liikuntatunnit ovat mielestäni käsittämättömiä - aika, joka menee pesäpallossa lyöntivuoron odottamiseen on pois kaikesta muusta, kuten luonnontieteistä, virkistäytymisestä tai vapaaehtoisesta liikunnasta. Sama pätee peruskouluun. Suuri kustannus yhteiskunnalle syntyy varsinkin silloin, kun joku saa lakin päähänsä myöhemmin kuin muut, koska liikuntakurssi jäi joskus suorittamatta.
Koulu ei pysty tarjoamaan tarpeeksi liikuntaa nuorille, eikä tarpeellista liikunnan määrää pitäisi yrittää saavuttaa pakottamalla lapsia liikkumaan. Sen sijaan voitaisiin tehdä enemmän yhteistyötä kerhojen ja yksityisen sektorin kanssa. En ole mikään asiantuntija, mutta mielestäni hyvä systeemi olisi sellainen, että liikuntaa olisi peruskoulussa (lukiossa ei lainkaan) vain kerran viikossa, mutta melkein joka kerta kokeiltaisiin uutta liikunnan muotoa vaikka jonkin yhdistyksen avustamana. Oppilaat tutustuisivat moniin eri lajeihin ja samalla kerhot sun muut saisivat hyvän markkinointikanavan. Tällä tavalla kerhot itse tarjoisivat ilmaisen käynnin tiloihinsa tai raahautuisivat itse koululle esittelemään lajia. Se on pieni hinta markkinoinnista. Ideana tässä kaikessa olisi se, että koulu toimii kanavana, jonka kautta lapset löytävät suosikkilajinsa ja ryhtyvät harrastamaan sitä, jolloin toivon mukaan mahdollisimman moni saisi tarpeeksi liikuntaa, eikä vain 2x45min (jopa 4x45min olisi myös liian vähän).
Toinen vaihtoehto voisi olla sellainen, että pakollista liikuntaa tosiaan lisättäisiin, mutta sillä ehdolla, että seuroissa liikuntaa harrastavat lapset saisivat jonkinlaisen todistuksen, jonka avulla he voisivat olla menemättä koulun liikuntatunneille. Molemmissa ehdotuksissa onvarmasti haasteensa, mutta niin kuin sanoin, en ole tässä asiantuntija. Sen kuitenkin tiedän, että ainakin itse menettäisin hermot jo ala-asteella, jos koulu pakottaisi liikkumaan kolme kertaa viikossa opettajan huilun tahtiin.
Kiitos kirjoituksesta ja näkemyksistäsi! Kuten itse mainitsit, niin en tarkoittanut lukiota, vaan peruskoulun aikaista liikkumista.
PoistaLiikuntaa monipuolistuttamalla ja lisäämällä on tarkoitus tutustuttaa lapset eri lajeihin ja parhaimmassa tapauksessa jokainen löytäisi itselleen sopivan ja etenkin itseä kiinnostavan lajin. Tähän pitäisi luoda selkeät pelisäännöt, miten liikuntaa lisätään ja monipuolistetaan. Olen miettinyt ihan samaa, mitä kirjoitit, että yhteistyötä kerhojen ja yksityisen sektorin kanssa pitäisi lisätä. Tätä helpottaisi, jos edes osa liikuntatunneista järjestettäisiin iltapäivisin.
Itse rakastan liikkumista ja urheilua, mutta ymmärrän, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Mainitset kirjoituksessa, että liikunta olisi ns. pakkoliikuntaa. Jos näin ajatellaan, niin ihmisten mindsettiä pitäisi muuttaa. Samalla periaatteella voidaan ajatella, että jos joku lapsi/nuori ei pidä esim. biologiasta, niin se on pakkobiologiaa. Tärkeintä on kuitenkin tuottaa positiivisia kokemuksia ja luoda positiivisia mielikuvia lapsille.
Lopulta ehkä suurin vastuu koululiikunnassa on kuitenkin opettajalla. Jos joku opettaja on jonkin lajin suurfani(ja kun usein on!), niin sitä sitten tahkotaan viikosta toiseen, vaikka monet lapset eivät siitä pitäisi.
Kiitos vielä, että kerroit ja jaoit omia mielipiteitäsi ja teit hienoja ehdotuksia! Arvostan suuresti, että et esittänyt pelkkää kritiikkiä, vaan tarjosit ideoita ja vaihtoehtoisia ratkaisuja.