Nyt kun vaalit ovat käsillä ja ehdokkaat ovat ladanneet omat itselle tärkeät asiat kansan tietouteen - kuten ruuhkat pois pk-seudulta ja eläkeläisille paremmat oltavat -, niin mieleeni heräsi yksi suuri asia, jota yksikään minun eteeni tullut ehdokas ei ole maininnut eli työhyvinvointi. Vai pitäisikö sanoa työpahoinvointi?
Työterveyslaitoksen johtaja Guy Ahonen sanoi Kauppalehden (2.3) artikkelissa, että työpahoinvoinnin hintalappu on 24-30 miljardia euroa vuodessa. Eräästä toisesta lähteestä (jota nyt en satu muistamaan) löysin, että yritykset panostavat yhteensä noin 2 miljardia euroa hyvinvointiin. Onko näiden välinen suhde tasapainossa?
Nykyinen eläkeikä on Otto von Bismarckin ajoilta eli 1800-luvulta, jolloin oletettu elinikä oli huomattavasti lyhyempi kuin nykyään, mutta silti eläkeiän nostaminen tuntuu olevan ylitsepääsemätön haaste. Virallinen pyrkimys on, että ihmiset jäisivät eläkkeelle noin 65-vuotiaina, mutta todellinen eläkkeellejäämisikä on noin 58 vuotta. Pelkästään varhainen eläkkeellejääminen kustantaa noin 24 miljardia euroa vuodessa. Eikö hallituksen ja kansanedustajien pitäisi miettiä, miten tämä asia ratkaistaan eikä pelkästään pohtia, kuinka monta euroa eläkkeellä olevalle Martti-Helmille annetaan kuukaudessa?
Itse kannatan sitä, että yritykset ottaisivat isomman vastuun omista työntekijöistään ja heidän hyvinvoinnistaan. Kovinkaan monessa tuntemassani yrityksessä ei juuri korvia heilauteta työntekijöiden hyvinvoinnin parantamiseksi - pahimmassa tapauksessa työntekijälle pitää oikeasti tapahtua jotain vakavaa ennen kuin yritys ryhtyy tarvittaviin toimiin. Tämänkin voisi ehkäistä sillä, että johtoportaan päättäjiä kiinnostaisi muukin kuin viivan alla oleva numerosarja. Työhyvinvointi on yksi tärkeimmistä tekijöistä työpaikalla ja työantajalla on velvollisuus antaa työntekijälle työntekoon tarvittavat välineet. Liian usein annetut työvälineet ovat kuluneet ja kehnot. Sitten ihmetellään, miksi meidän työntekijöillä on näin paljon sairauslomia, kun perusasiatkaan eivät ole kunnossa.
Yritykset saavat antaa työntekijöilleen verovapaasti 400 euron edestä liikuntaseteleitä vuodessa, jolla pystyisi maksamaan esimerkiksi vähintään puolen vuoden salikortin, mutta ei niin ei. Eräs nimeltä mainitsematon yritys tarjoaa vuodessa 40 euron edestä liikuntaseteleitä. Mitä tämä kertoo yrityksen halusta kannustaa työntekijöitä liikkumaan, pitämään huolta omasta kunnostaan ja ylläpitämään työkykyään? 40 eurolla ei välttämättä makseta edes kuukauden salikorttia.
UPM teki mielestäni hyvän kokeilun lyhyiden sairaslomien todistusten kanssa; he eivät enää vaadi työntekijöiltään sairauslomatodistuksia lyhyistä sairauslomista vaan ilmoitus riittää. Kokeilu on onnistunut UPM:n kannalta loistavaksi, sillä sairauslomia on ollut aiempaa vähemmän ja niiden aiheuttamat kulut ovat pienentyneet. Yritykset ovat pikku hiljaa antaneet työntekijöille erilaisia kannustimia liikunnan ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Jos lopettaa tupakan polttamisen, saa tietyn kokoisen palkkion, tiettynä viikonpäivänä saa lähteä kesken työpäivän pariksi tunniksi urheilemaan ja jos juoksee maratonin, niin saa taas tietyn kokoisen palkkion. Työnantaja selvästi välittää omista työntekijöistään, kun se kannustaa työntekijöitä terveellisempään elämään. Uskon myös vakaasti siihen, että työhyvinvointiin sijoittaminen maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti