Idea ilmaisesta koulutuksesta perustuu siihen, että opiskelija maksaa koulutuksensa takaisin veroina. Mikäli valmistumisikä on korkea, niin opiskelija ei ehdi maksaa riittävästi veroja jäljellä olevan työuransa aikana. Eiköhän jokainen opiskelija pohjimmiltaan hae sellaiseen kouluun, joka kiinnostaa ja silloin kun on valmis opiskelemaan - tosin ensimmäisen vuoden opinnot voivat tuoda karun herätyksen, että tää ei ole mun ala.
Itse hain korkeakouluun juurikin 21-vuotiaana ja olisin aikaisintaan ollut valmis uuteen kouluun 20-vuotiaana. Asepalveluksen suorittaminen "keskeytti" elämän hetkeksi ja valtion pidennetyn kesäleirin jälkeen olikin aika korjata talous kuntoon - eikä sitä tehty parissa kuukaudessa. Lopulta olin valmis siirtymään takaisin koulun penkille. Motivaatio on ollut korkeampi kuin koskaan aikaisemmin ja haluan näyttää muille, että jokainen tekemäni ratkaisu on vienyt askeleen eteenpäin elämässäni.
Koulut saavat rahaa/massia/pätäkkää/tuohta/fyffee/fygyy/hilloo/paalua valmistuvista opiskelijoista ja valtiokin hurraa kun koulun penkkejä kuluttanut haalarikansalainen vihdoin saadaan työelämään. Opintotuki vaikuttaa monella eri tasolla opintojen etenemiseen. Tuet ovat niin pienet, että töitä on pakko tehdä opiskelun ohessa eikä opintolainakaan välttämättä pelasta kuin väliaikaisesti. Opintotuki voitaisiin sitoa tiukemmin opintojen etenemiseen, jolloin voitaisiin luopua tulojen seuraamisesta.
Jokin aika sitten Kauppalehdessä oli lyhyt artikkeli perusturvan varassa elävistä kotitalouksista. Artikkelissa mainittiin, että minimikulutuksen kattaminen vaatii yksinasuvalta 575-660 euroa kuukaudessa asumismenojen jälkeen. Aihetta käsiteltiin myös Helsingin Sanomissa, missä kerrottiin, kuinka vähäosaiset joutuvat elämään rapautuvan perusturvan varassa ja hakemaan sen lisäksi toimeentulotukea pärjätäkseen. Hesarin mukaan perusturvan varassa elävät tietävät, mitä on olla köyhä Suomessa.
Maksimitukien määrä, mitä opiskelija voi saada kuukaudessa, on 499,60 euroa, ja ennakonpidätyksen jälkeen 469,80 euroa. Tällä summalla ei yleisesti ottaen makseta pääkaupunkiseudulla edes vuokraa, jos asuu yksin. Millä rahalla opiskelijoiden pitäisi elää, jos kerran tukien avulla ei pystytä maksamaan edes asumiskustannuksia? Perusturvan varassa elävät ovat tottuneet köyhyyteen – silti heillä ei ole hajuakaan, minkälainen on suomalaisen opiskelijan elintaso.
Maksimitukien määrä, mitä opiskelija voi saada kuukaudessa, on 499,60 euroa, ja ennakonpidätyksen jälkeen 469,80 euroa. Tällä summalla ei yleisesti ottaen makseta pääkaupunkiseudulla edes vuokraa, jos asuu yksin. Millä rahalla opiskelijoiden pitäisi elää, jos kerran tukien avulla ei pystytä maksamaan edes asumiskustannuksia? Perusturvan varassa elävät ovat tottuneet köyhyyteen – silti heillä ei ole hajuakaan, minkälainen on suomalaisen opiskelijan elintaso.
Opintotuen ja asumislisän määrän päättää viime kädessä Kela. Osa opiskelijoista ei saa lähellekään tuota maksimimäärää 469,80 euroa ja heillä on sama tavoite kuin muilla ihmisillä – pysyä hengissä. Soluasunnoissa asuvat opiskelijat saavat luonnollisesti vähemmän tukia, sillä asumiskustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin perusyksiössä tai -kaksiossa. Kenenkään tavoitteena ei kuitenkaan ole asua solukämpässä neljää pitkää opiskeluvuotta.
Opiskelijoilla on toki mahdollisuus työskennellä koulun ohella. Tämä ei kuitenkaan ole optimaalinen tie opintomenestystä ja ajoissa valmistumista tavoitellessa. Pystymme sanomaan, että olisimme valmistuneet noin vuotta nopeammassa ajassa, mikäli tuet kattaisivat edes asumiskustannukset. Tulojen kasvaessa opintotukikuukaudet vähenevät. Pelkällä viikonloppu- ja kesätyöskentelyllä saavuttaa helposti reilun 14000 euron vuositulot, joka tarkoittaa oikeutta enää seitsemään tukikuukauteen. Kesän ajalta tukea ei luonnollisesti makseta, ellei opiskele silloinkin päätoimisesti. Kesällä on käytännössä pakko tehdä töitä, jos haluaa selvitä hengissä. Taantuman ja epävarmojen työmarkkinoiden vallitessa opintolainakaan ei pahemmin makaroonin voimalla eteenpäin porskuttavia opiskelijoita selviytymisvaihtoehtona houkuttele.
Suhteellisen monella opiskelijalla jää opinnot kesken ammattikorkeakoulutasolla ennen valmistumista, sillä moni saa hyvän työpaikan ennen valmistumistaan eikä halua palata takaisin kituuttamaan valtion tuilla – töitä kun saa tehdä ilman tutkintoakin. Opetusasioista päättävät toimielimet ovat kummissaan, miksi näin monella jää tutkinto puolivaiheeseen vaikka pääsyvaatimuksia on nostettu vuosi vuodelta.
Perusturvan varassa elävien joukossa on lapsiperheitä ja työnhakijoita, mutta myös päihderiippuvaisia ja syrjäytyneitä. Opiskelu puolestaan on tavallisesti tapa kehittää itseään, luoda paremmat työllistymisvalmiudet sekä hankkia ammatti, jonka kokee itselleen mieleiseksi. Parlamentaarisen demokratian sekä hyvinvointivaltion tulisi pitää huolta kaikista. Tämä ei nähdäksemme toteudu ainakaan vertaillessa valtiomme taloudellisia tukia perusturvaan oikeutettujen ja opiskelijoiden välillä.
Osa tekstistä on kirjoitettu hyvän ystäväni, HedelmäBodyn kanssa.
VastaaPoistaHyvä Sarpo,
VastaaPoistaKirjoitat tekstissäsi, että opiskelija saa tukea alle 500 euroa jolla ei pärjää (pk-seudulla) ja että osa-aikatöistä saa helposti 14000 euroa. Olen yhtä mieltä molemmista, mutta en päätelmästä jonka tästä teit.
Opintotuki on nimensä mukaan tuki. Kuten hyvin tiedämme hyvinvointiyhteiskunnan tulee tukea ainoastaan niitä jotka tukea tarvitsevat. Nuori joutuu tekemään valintoja lukion jälkeen. Jos valitsee opiskelun pääkaupunkiseudulla minusta hyväksyy myös sen että joutuu vähän työskentelemään opintojensa ohessa. Selityksenä ei voi olla ajanpuute tai töiden saamisen vaikeus. Hyvinkään suoritetut korkeakouluopinnot eivät ole niin aikaavieviä ettei viikonloppuisin ehtisi paria lyhyttä työvuoroa tekemään ja suomea puhuva ihminen saa esim. siivoustyötä lähes sormia napsauttamalla.
Jos opiskelija tienaa 14000 euroa niin mihin hän tarvitsee yhdeksän kuukauden verran yhteiskunnan tarjoamaa opintotukea? Vastaus on tietenkin että ei mihinkään. Tiedän ihmisiä jotka ovat täyspäivisissä töissä ja tienaavat vähemmän kuin 14000 + 7 kk opintotuki. Nämä ihmiset pärjäävät valittamatta eivätkä ole vinkumassa yhteiskunnalta ilmaista rahaa.
Hyvinvointiyhteiskuntamme on tällä hetkellä velkaantumassa kovaa vauhtia. Tässä vaiheessa on enemmän kuin itsekästä ja lapsellista syyttää toimeentulo-ongelmistaan yhteiskuntaa.
Arvoisa Henrik,
VastaaPoistaKiitos palautteestasi! Esität hyviä ja oikeita pointteja. Kirjoitukseni tarkoituksena oli herättää keskustelua ja mielipiteitä asiasta - ja olen saanutkin hyvin paljon keskustelukumppaneita nimenomaisesta aiheesta, opintotuesta. Päällimmäisenä tarkoituksenani olisi saada jonkilaista järkeä opintotuen määrään - en tarkoita, että se pitäisi olla mitään 600 euroa, mutta jos muut tuet ovat nousseet viime vuosina indeksin tai jonkin muun mukaan, ja opintotuki polkee edelleen paikoillaan. Itse teen kovasti töitä oman likviditeettini ylläpitämiseksi, mutta toivoisin hieman erilaista vaihtoehtoa opintotukijärjestelmään - vaihtoehtoisesti myös koulu voisi ojentaa avustavaa kättään opiskelijoilleen. Esimerkki: koulu voisi ottaa käyttöön stipendit, jonka saisi, JOS suorittaisi tarvitun määrän kursseja tietyllä keskiarvolla. Tällä pystyttäisiin myös motivoimaan opiskelijoita. Metropolia Ammattikorkeakoulu teki voittoa noin 6,6 miljoonaa euroa vuonna 2009, joten rahaa ainakin löytyy.
Käsityksemme kirjoituksen teesistä (opintotukiasiaan viitaten) ovat ilmeisesti Henrikin kanssa huimasti erilaiset. Mielestäni on täysin oikeutettua kyseenalaistaa yhteiskuntamme eri tukien taustalla vaikuttavaa ideologiaa. Yhteiskuntakritiikki on ainakin minulle mieluista luettavaa näin vaalien alla, eikä tekstissä nähdäkseni syytetä valtiota toimeentulo-ongelmista tai vinguta ilmaista rahaa.
VastaaPoistaKirjoittaja ennemminkin asettaa vastakkain valtion tarjoamat tomeentulo- ja opintotuet, koska laajalevikkisissä lehdissä toimeentulotukea on moitittu riittämättömäksi huomioimatta sitä faktaa, että samaan aikaan opintotuki on pienempi. Toimeentulotuki on sekin nimensä mukaan tuki. On kuitenkin outoa, että tukea tarjotaan enemmän niille, jotka eivät tee mitään, kuin niille jotka pyrkivät etenemään elämässään. Sormia napsauttaen saatavien työpaikkojen luulisi aukeavan yhtä helposti myös työttömille toimeentulotuen varassa eläville, koska heistäkin suurin osa puhuu suomea.
Vakavia toimeentulo-ongelmia ei kai Suomessa ole kenelläkään, koska elämme hyvinvointiyhteiskunnassa. Jos mittapuuksi asetetaan se, mitä kukin toimeen tullakseen tarvitsee, ei meillä elintasosta, jonka globalisoimiseen tarvittaisiin neljä maapalloa, nauttivilla ole pahemmin valittamista.
Metropolia leikkaa kustannuksia jatkuvasti. Esimerkiksi tällä hetkellä meidän alalla kuullaan opiskelijoiden mielipiteitä siitä mitä opetusta voidaan karsia. Ei ole enää siis kyse karsitaanko, vaan mitä karsitaan. Tästä voisi päätellä että 2010 ei ollut yhtä hyvä vuosi. No, kouluhan on paska ettei sinänsä ihme. Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että opintojen hyvä suoritus (ajallaan) tulisi palkita. Kyllähän hyvin suoritettujen opintojen palkinnon tajuaa vähän yksinkertaisempi, mutta koska opiskelijoissa on myös vähän enemmän yksinkertaisempiakin niin pikku porkkana voisi olla se juuri tarvittu lisäpotku.
VastaaPoistaOpintotuen pienuus on mun mielestä ihan hyvä kannustin siihen että opiskelija käy opintojen ohella töissä. Lisäksi jos on aidosti tiukkaa ja rahat meinaa loppua valtio auttaa kyllä. Tiedän koulutovereita jotka ovat saaneet ahdinkoonsa helpotusta valtiolta. Opintotuen suuruutta miettiessä on myös hyvä muistaa, että opiskelija sijoittaa pääasiassa itseensä opiskelemalla ja valtio tarjoaa hänelle ilmaiseksi tämän sijoituksen. Tiedän että se on myös sijoitus yhteiskunnalle, mutta silti kouluun mennään itsekkäistä syistä ja pääasiallinen hyötyjä on yksilö.
Käsittelin kommentissani opintotukea, enkä siksi ottanut puheeksi muita tukia. No nyt kun on tilaisuus jakaa mielipidettäni tästäkin niin antaa palaa. Jos ihminen on terve ja täysi-ikäinen, hänelle ei pitäisi antaa vastikeetta pennin hyrrää. Työttömiä pitäisi käyttää osa-aikatyövoimana ns. ruohonjuuritason tehtävissä ja miksei myös vaativimmissa jos paukkuja löytyy. Osa-aikatöissä siksi että aktiivinen työnhaku vaatii aikaa ja paneutumista. Töitä voisi olla esimerkiksi 20-25h/vko. Tällä ehkäistäisiin minun mielestäni syrjäytymistä, valtion taloutta ja tukiverkoston hyväksikäyttö kävisi asteen hikisemmäksi. Kuten eräs viisas mies omassa elämänkerrassaan selitti, työn tekeminen antaa mielihyvää ja saa ihmisen tuntemaan itsensä tarpeelliseksi, jopa vapaaksi.