Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt tovi, ja nyt ajattelin avata verbaalisen arkkuni reilun viikon pituisesta reissusta Euroopan pääkaupungin liepeille puimaan lakeja eri maiden opiskelijoiden kanssa. Matkan virallinen nimi oli International law week ja pääkallopaikkana toimivat sekä Bryssel että Leuven 19.3.-23.3. välisen ajan. Meitä lähti viiden hengen poppoo edustamaan ja valloittamaan suklaa- ja olutmaata 17.3.-25.3. väliseksi ajaksi. Minä, Anniina, Sara & Jutta suuntasimme nokkamme pelipaikalle jo lauantaina 17.3., ja Emma suuntasi paikalle päivää myöhemmin, sunnuntaina 18.3.
Olin päättänyt jo ennen reissua, että en stressaa koulujutuista vaikka vieraalla kielellä kommunikoiminen ei tulekaan niin luonnostaan kuin äidinkielen pulputtaminen. Tämä saa olla niin sanottu lomaviikko, sillä kotopuolessa on noin kymmenviikkoinen Ina-neiti, työharjoittelu ja opinnäytetyö.
Lentomme oli iltapäivällä Brysselissä ja suuntasimme kohti ennakkoon varattua hotellia. Rautatieasemalta oli noin 15 minuutin kävelymatka hotellille ja hotellin lähettyvillä paikalliset ilolinnut miehittivät katuja yhä enenevin määrin. Hotelli ei ollut mikään normaali hotelli (huoneemme oli siis kolmella eri tasolla ja se oli kuin eräänlainen kolmio) eikä sen nimikyltti osunut silmiimme sitten millään - kävelimmekin sen ohitse kertaalleen. Toisella kertaa löysimme perille, kun eräs ilolintu ystävällisesti ojensi kätensä hotellin suuntaan. Tässä vaiheessa eräs itseänsä rahaa vastaan vuokraava naikkonen bongasi minut, reissueemme ainoan miehen, ja toivotti "Buon giorno". Viimeistään tässä vaiheessa puristin laukkuani kovempaa ja nopeutin askeleitani. Nämä katujen kulmilla keikailevat lihanvuokraajat eivät siis olleet kedon kauneimpia kukkia vaan pikemminkin voikukkia, joita ei saa taltutettua sitten millään! Aivan mahtavaa.
Tutustuimme ensimmäisenä päivänä Brysselin keskustan anteihin ja hieman suunnittelimme, mitä tulemme tekemään tänään ja huomenna ennen varsinaisen ohjelman alkua. Tutustuimme kaupungin anteihin sopivasti lauantai-iltana, joten kadut olivat täynnä ihmisiä ja tunnelma oli hyvin lämmin. Kaiken kruunasi vielä Saint Patrick's Day irlantilaisessa (tai ainakin irlantilaistyylisessä) pubissa. Kolusimme katuja, suklaapuoteja ja pubeja lävitse illan/yön aikana. Parhaimmat naurut saimme, kun kävelimme iltasella ravintolakadulla ja sanoin melko kovaan ääneen "Buenos tardesta vaan", jolloin kaksi ravintoloiden sisäänheittäjää sanoivat "Terve! Hyvä Suomi!" Ai, olemmekin näin lähellä kotimaata. Aivan mahtavaa.
Toki oma ryhmämmekin kunnostautui heti vieraassa paikassa. Sara tokaisikin heti ensimmäisinä hetkinä Brysselin kaduilla kävellessämme, että hän kaipaa vetten äärelle. Kiva. Emmehän me olekaan kuin keskellä urbaania betoniviidakkoa, jossa ei ole tietoakaan merestä tai järvestä. Tokaisin siinä Saralle, että voin laittaa hotellihuoneen kylvyn täyteen vettä, niin pääsee tyttö vetten äärelle.
En voi sanoa olevani oluennauttija, mutta heti ensimmäinen olut sai makunystyräni sekaisin. Herranjumala, miten hyvää olutta! Päätinkin maistella eri oluita aina, kun se on mahdollista. Jopa tytötkin innostuivat maistelemaan ja juomaan eri oluita! Kaupassa käydessämme innostus nousi kohti kattoa, sillä oluet maksoivat 0,50 eurosta ylöspäin - ja se maku. Aivan mahtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti