Perussuomalaiset julkistivat oman näkemyksensä talouden parantamisesta vaihtoehtobudjetin muodossa. Perussuomalaisten taktiikan ja laskelmien mukaisesti ylijäämää olisi noin 8 miljardia euroa ensi vuonna - näillä näkymin budjetti tulisi olemaan alijäämäinen noin 7 miljardin euron verran eli jälleen jouduttaisiin pyytämään hattu kourassa lisää senttejä valtion kirstuun. Ehdotusta ei voi pitää epärealistisenä, joten nyt on käännettävä kaikki vaihtoehdot ympäri ja ajateltava, onko jokin muutosehdotus tarkoituksenmukaisempi kuin hallituksen esitys.
Perussuomalaiset ovat havainneet ottaa mallia Amerikan maalta, missä rikkaita verotetaan ankarammin. Tämä on minusta hyvä, sillä tämän hetkisellä tilanteella ei ole mitään tekemistä tasa-arvoisuudella. Verojen korotus ei kuitenkaan olisi niin korkea, että se ajaisi suurituloiset pois Suomesta. Eli tätä voidaan pitää varteenotettavana vaihtoehtona. Lisäksi Soinilaiset kannattavat varallisuusveron palautusta. Onneksi me suomalaiset emme maksa täällä Suomessa veroja verojen päälle - eikä mitään saa omistaa.
Olen lehtien alv-maksua vastaan, joten olen siinä suhteessa Perussuomalaisten kanssa samassa veneessä. Myös poliisien määrärahat pitäisi pitää ennallaan, mikä on koko kansan etu. Tarpeeksi kauan, kun määrärahoja vähennetään, niin poliisin tuloa hätätilanteessa saa odottaa yhtä kauan kuin läpipääsyä Elisan puhelinpalveluun - pahimmassa tapauksessa hätäkeskuksesta sanotaan, että meillä on nyt ruuhkaa, joten saattaa kestää muutamia tunteja. Kiva, kiitti, moi.
Sen sijaan, olen sitä mieltä, että armeijan määrärahoja tulisi leikata, ja armeijan toimintaa pitäisi keskittää sekä parantaa. Voi pojat (ja tytöt), kuinka paljon turhia verorahoja sinne laitokseen uppoaa, jotta nuorista saadaan kasvatettua "sotilaita". Mietitään esimerkiksi armeijan ajoneuvoja maastoharjoitukseen siirtymisessä ja itse maastoharjoituksessa. Kuinka paljon turhia kilometrejä näillä ajoneuvoilla ajetaan maastoharjoituksien aikana? Vihreät hajoaisivat ja maatuisivat metsään, jos tietäisivät kilometrien määrän ja kuinka paljon nämä ajoneuvot saastuttavat. Lisäksi armeijassa on todella paljon turhaa aikaa, joka taas maksaa valtiolle pitkän pennin. Varusmiespalvelusajasta voisi helposti nipsaista palan pois, joka toisi jo jonkin verran säästöjä.
Ottaessani selvää Perussuomalaisten ehdotuksista, olin positiivisesti yllättynyt. Mutta iloa ei ehtinyt kestää kovinkaan kauaa, kun nämä "kansan toivot" jo menettivät kasvonsa minun silmissäni. Kaikista suurimman v-käyrän nousun aiheutti perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner sekä varapuheenjohtajat Pentti Kettunen ja Jari Lindström. Kyseiset henkilöt olivat tehneet kotiläksynsä ilmeisesti kahta kättä heiluttamalla; he ehdottivat veronkorotuksia, mutta heillä ei ollut tarkempaa ideaa, miten se tultaisiin toteuttamaan. Pikkasen risoo! Jos nyt kerran on tehty hieno raportti vaihtoehtobudjetista, niin kai siihen pitäisi laittaa ideoita, miten hommat toteutetaan. Omat kannat kyllä esitetään, mutta niitä ei osata perustella tarpeeksi syvällisesti - jos ollenkaan. Hyvin ammattimaista toimintaa, neropatit.
perjantai 21. lokakuuta 2011
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
16.10.2011 Vain navigaattorilla perille ja kymppitonni kuussa - realismia?
Poliitikot ovat taas olleet äänessä viime viikkoina - jälkikäteen ajateltuna, hekin olisivat voineet olla hiljaa. Kokoomuksen Jan Vapaavuori kauhisteli, kun taksikuski ei osannut ajaa eduskuntatalolle ilman navigaattoria ja SDP:n Mikael Jungner töräytti, että kymppitonni kuussa ja milli tilillä täyttää elämän perustarpeet. Välillä tuntuu, että päättäjiltä on kadonnut todellisuudentaju.
Vapaavuoren maanantaiaamu alkoi hyvin murheellisesti; hän joutui odottamaan taksia Länsi-Pasilassa 40 minuuttia ja taksikuski ei osannut hänen haluamaansa osoitteeseen ilman navigaattoria. Voi kurjuuksien kurjuus! Olen onnellinen, että nyt myös kansanedustaja (ehkä) tajuaa, että Suomessa on myös muita ihmisiä, jotka käyttävät samoja palveluita eikä kaikkea voi saada sormia napsauttamalla. Kokeileppa Jansku VR:n menopeliä ensi talvena, niin saatat oikeasti tajuta elämän tosiasioita.
Länsi-Pasilasta pääsee myös huomattavasti nopeammin jukisilla kulkuvälineillä - ei tietenkään aina ja niin ylellisesti -, niin ei tarvitse kuluttaa veronmaksajien rahoja nyt kun elämme taloudellisesti "tiukalla" säästökuurilla. Vapaavuori ei ilmeisesti ole ymmärtänyt säästökuuri-sanan syvimmäistä merkitystä. Kyllä kansalaisia (veronmaksajia) voidaan kusettaa ja imeä kuiviin, mutta minähän en jalallani astu julkisiin kulkuvälineisiin.
Navigaattori on helpottanut useiden ihmisten kulkemista paikasta A paikkaan B, eikä aina uudesta tai itselle tuntemattomasta paikasta voi löytää parasta/nopeinta reittiä omin neuvoin. Nykynavigaattoreilta voi saada myös lähes reaaliaikaiset sää- ja liikennetiedot, joiden avulla voidaan kiertää esimerkiksi ruuhkat. Navigaattori voi siis antaa käyttäjälleen lisäarvoa, ei pelkästään reittiopastusta.
Sitten tapaus Massi-Mikael. Lausahdus "Kymppitonni kuussa ja milli pankissa täyttää elämän tarpeet" särähtää ja pahasti. On ehkä totta, että kun kuukausittainen tuloraja ylittää 10 000 euroa, rahalla ei ole enää suurta merkitystä motivaattorina, mutta kuinka monelle kyseinen summa on mahdollista?
Nyt kun tämä lause on tullut julkisuuteen, niin pitäisikö kaikille Suomen kansalaisille laittaa milli tilille syntymäpäivänä ja että duunien vähimmäispalkka olisi 10 000 euroa kuukaudessa? Myönnän, että tämä hyvin utopistinen ja kärjistetty tilanne, mutta jotenkin on huutoon vastattava. Niskakarvat nousivat entistä pystympään, kun lause päättyy sanaan perustarpeet. Eli suurin osa suomalaisista tienaa niin vähän, että ei pysty täyttämään edes perustarpeitaan? No Mikael, heitäppä kansalle euroja tiskiin ja vähän äkkiä, jotta pystymme täyttämään perustarpeemme!
Vapaavuoren maanantaiaamu alkoi hyvin murheellisesti; hän joutui odottamaan taksia Länsi-Pasilassa 40 minuuttia ja taksikuski ei osannut hänen haluamaansa osoitteeseen ilman navigaattoria. Voi kurjuuksien kurjuus! Olen onnellinen, että nyt myös kansanedustaja (ehkä) tajuaa, että Suomessa on myös muita ihmisiä, jotka käyttävät samoja palveluita eikä kaikkea voi saada sormia napsauttamalla. Kokeileppa Jansku VR:n menopeliä ensi talvena, niin saatat oikeasti tajuta elämän tosiasioita.
Länsi-Pasilasta pääsee myös huomattavasti nopeammin jukisilla kulkuvälineillä - ei tietenkään aina ja niin ylellisesti -, niin ei tarvitse kuluttaa veronmaksajien rahoja nyt kun elämme taloudellisesti "tiukalla" säästökuurilla. Vapaavuori ei ilmeisesti ole ymmärtänyt säästökuuri-sanan syvimmäistä merkitystä. Kyllä kansalaisia (veronmaksajia) voidaan kusettaa ja imeä kuiviin, mutta minähän en jalallani astu julkisiin kulkuvälineisiin.
Navigaattori on helpottanut useiden ihmisten kulkemista paikasta A paikkaan B, eikä aina uudesta tai itselle tuntemattomasta paikasta voi löytää parasta/nopeinta reittiä omin neuvoin. Nykynavigaattoreilta voi saada myös lähes reaaliaikaiset sää- ja liikennetiedot, joiden avulla voidaan kiertää esimerkiksi ruuhkat. Navigaattori voi siis antaa käyttäjälleen lisäarvoa, ei pelkästään reittiopastusta.
Sitten tapaus Massi-Mikael. Lausahdus "Kymppitonni kuussa ja milli pankissa täyttää elämän tarpeet" särähtää ja pahasti. On ehkä totta, että kun kuukausittainen tuloraja ylittää 10 000 euroa, rahalla ei ole enää suurta merkitystä motivaattorina, mutta kuinka monelle kyseinen summa on mahdollista?
Nyt kun tämä lause on tullut julkisuuteen, niin pitäisikö kaikille Suomen kansalaisille laittaa milli tilille syntymäpäivänä ja että duunien vähimmäispalkka olisi 10 000 euroa kuukaudessa? Myönnän, että tämä hyvin utopistinen ja kärjistetty tilanne, mutta jotenkin on huutoon vastattava. Niskakarvat nousivat entistä pystympään, kun lause päättyy sanaan perustarpeet. Eli suurin osa suomalaisista tienaa niin vähän, että ei pysty täyttämään edes perustarpeitaan? No Mikael, heitäppä kansalle euroja tiskiin ja vähän äkkiä, jotta pystymme täyttämään perustarpeemme!
perjantai 16. syyskuuta 2011
16.9.2011 VR - mikä maksaa?
VR - sana, joka on junallamatkustajan painajainen, on keksinyt uuden tavan vihastuttaa asiakkaitaan. Junaliput ovat kokeneet varsinaisen myllerryksen, sillä niiden nimet ja hinnat muuttuivat. Mallia on otettu lentoyhtiöiltä. Ja ei. Kyseessä ei ole nopeammat ja luotettavammat aikataulut, vaan lipun lopullinen hinta määräytyy matkustusajankohdasta ja maksutavasta.
Business-luokka on muuttunut Ekstraksi ja toinen luokka Ekoksi - onhan se loogisesti ajateltuna ekologisempaa matkustaa toisessa luokassa. Lippujen nimistäkin huomaa, että innovatiivisuus on kukkinut - Ekstrassa matkustaessa sinulla on Joustava -, mutta rahat ovat loppuneet kesken suunnittelun, sillä toisen luokan lippu tunnetaan Peruslippuna. Ihme, ettei Persulippuna...
Samaan brainstormiin VR:n henkilöstö olisi voinut kehitellä uudet nimet junavuoroille ja hinnoille. Ehdottomasti kaikista edullisin junavuoro tunnettaisiin nimellä Peruttu. Siihen ostettujen lippujen lopullinen hinta määräytyisi - totta kai - ajankohdasta. Eli, jos ostat lipun vähintään ennen lumen tuloa, vesisadetta tai lehtien tippumista, voit saada merkittävän alennuksen lopullisesta hinnasta.
Normaalilippuja - innovatiivisesti sanottuna Normilippuja - myytäisiin kaikkiin junavuoroihin, jotka ovat Myöhässä.
Syksyn ja talven uusin, samalla myös rohkein ja yllätyksellisin junavuoro, on aikataulun mukaan liikkuva juna. Tämä kulkee nimellä Yllätys ja siihen kelpaavat liput ovat muita lippuja kalliimmat, koska se on erikoispalvelu.
Uutisten mukaan uusi lippujärjestelmä petti heti alussa - VR yllättyi. Anteeksi, mitä? VR yllättyi. Kukaan muu ei varmaan pitänyt tätä yhtään yllätyksenä, kun kyse on näinkin Venaa Rauhassa -yrityksestä. VR:n hallituksen puheenjohtaja Syrjänen ilmoitti, että VR:ssä tehdään nyt suuria muutoksia. Syrjänen toteaakin "Yhtiöstä ollaan tekemässä esimerkiksi kelpaavaa palveluyritystä." Eli seuraava askel on viestinnässä. Tulevaisuudessa VR ilmoittaa tekstiviestitse asiakkaalle, jos juna on aikataulussa tai jos juna ei ole päässyt eteenpäin varikolta. Lisäksi huhut kertovat, että VR olisi varannut talven varalle Pasilan ja Helsingin päärautatieaseman väliselle osuudelle resiinoita. Näin asiakkaat pääsisivät nopeammin perille ja VR osoittaisi mielenkiintoa ihmisten fyysiseen vointiin.
Tämän päivän (16.9) Hesarin mielipidepalstalla kirjoitettiin, kuinka VR polkee kanta-asiakkaitaan lippu-uudistuksella. Kirjoituksen kirjoittaja kulkee junalla Turku-Malmi-väliä, johon 30 päivän lippu maksoi ennen 461,80 euroa. Nyt, uudistuksen jälkeen hintaa pärähtää 517,52 euroa. Suuren ihmetyksen saa myös se, että vuosilipun hinta nousee suhteessa vielä enemmän kuin 30 päivän lippu. Näin kohdellaan kanta-asiakkaita! Ihmisiä yritetään kannustaa julkisten kulkuvälineiden käyttöön ja ekologisuuteen, mutta näillä hintojen nostoilla ja luotettavuuksilla ei paljoa kiinnosta julkisiin kulkuvälineisiin astua.
Joku on tiivistänyt mielipiteen Pendolinoista vitsiksi näin: Jos yksi Pendolino lähtee Helsingistä kohti pohjoista klo 9.00 ja toinen Oulusta kohti etelää samaan aikaan, ja molemmat ajavat 150 kilometrin tuntivauhtia, niin missä junat kohtaavat? Vastaus: VR:n varikolla.
Business-luokka on muuttunut Ekstraksi ja toinen luokka Ekoksi - onhan se loogisesti ajateltuna ekologisempaa matkustaa toisessa luokassa. Lippujen nimistäkin huomaa, että innovatiivisuus on kukkinut - Ekstrassa matkustaessa sinulla on Joustava -, mutta rahat ovat loppuneet kesken suunnittelun, sillä toisen luokan lippu tunnetaan Peruslippuna. Ihme, ettei Persulippuna...
Samaan brainstormiin VR:n henkilöstö olisi voinut kehitellä uudet nimet junavuoroille ja hinnoille. Ehdottomasti kaikista edullisin junavuoro tunnettaisiin nimellä Peruttu. Siihen ostettujen lippujen lopullinen hinta määräytyisi - totta kai - ajankohdasta. Eli, jos ostat lipun vähintään ennen lumen tuloa, vesisadetta tai lehtien tippumista, voit saada merkittävän alennuksen lopullisesta hinnasta.
Normaalilippuja - innovatiivisesti sanottuna Normilippuja - myytäisiin kaikkiin junavuoroihin, jotka ovat Myöhässä.
Syksyn ja talven uusin, samalla myös rohkein ja yllätyksellisin junavuoro, on aikataulun mukaan liikkuva juna. Tämä kulkee nimellä Yllätys ja siihen kelpaavat liput ovat muita lippuja kalliimmat, koska se on erikoispalvelu.
Uutisten mukaan uusi lippujärjestelmä petti heti alussa - VR yllättyi. Anteeksi, mitä? VR yllättyi. Kukaan muu ei varmaan pitänyt tätä yhtään yllätyksenä, kun kyse on näinkin Venaa Rauhassa -yrityksestä. VR:n hallituksen puheenjohtaja Syrjänen ilmoitti, että VR:ssä tehdään nyt suuria muutoksia. Syrjänen toteaakin "Yhtiöstä ollaan tekemässä esimerkiksi kelpaavaa palveluyritystä." Eli seuraava askel on viestinnässä. Tulevaisuudessa VR ilmoittaa tekstiviestitse asiakkaalle, jos juna on aikataulussa tai jos juna ei ole päässyt eteenpäin varikolta. Lisäksi huhut kertovat, että VR olisi varannut talven varalle Pasilan ja Helsingin päärautatieaseman väliselle osuudelle resiinoita. Näin asiakkaat pääsisivät nopeammin perille ja VR osoittaisi mielenkiintoa ihmisten fyysiseen vointiin.
Tämän päivän (16.9) Hesarin mielipidepalstalla kirjoitettiin, kuinka VR polkee kanta-asiakkaitaan lippu-uudistuksella. Kirjoituksen kirjoittaja kulkee junalla Turku-Malmi-väliä, johon 30 päivän lippu maksoi ennen 461,80 euroa. Nyt, uudistuksen jälkeen hintaa pärähtää 517,52 euroa. Suuren ihmetyksen saa myös se, että vuosilipun hinta nousee suhteessa vielä enemmän kuin 30 päivän lippu. Näin kohdellaan kanta-asiakkaita! Ihmisiä yritetään kannustaa julkisten kulkuvälineiden käyttöön ja ekologisuuteen, mutta näillä hintojen nostoilla ja luotettavuuksilla ei paljoa kiinnosta julkisiin kulkuvälineisiin astua.
Joku on tiivistänyt mielipiteen Pendolinoista vitsiksi näin: Jos yksi Pendolino lähtee Helsingistä kohti pohjoista klo 9.00 ja toinen Oulusta kohti etelää samaan aikaan, ja molemmat ajavat 150 kilometrin tuntivauhtia, niin missä junat kohtaavat? Vastaus: VR:n varikolla.
sunnuntai 28. elokuuta 2011
28.8.2011 Priorisointi - tuntematon sana poliitikoille
Talous heilahtelee ympäri maailmaa ja pörssit ovat näyttäneet useammin punaista kuin vihreää viimeisten viikkojen aikana. Ihmiset pureksivat kynsiään ja hikoilevat, sillä epävarmuus kaivaa heidän sielujaan. Onneksi maailmassa on myös suunnannäyttäjiä, jotka eivät menetä yöuniaan tai panikoi tällaisissa tilanteissa. Maailman menestynein sijoittaja ja liikemies Warren Buffett näytti mallia koko maailmalle ostamalla 5 miljardilla dollarilla Bank of American osakkeita. Bank of American osakkeet nousivat pörssissä lähes 25 prosenttia tämän jälkeen - Yhdysvalloissa pörssi näytti noin 10 prosenttia plussaa kyseisenä päivänä. Buffett osoitti, että yksi ihminen voi vaikuttaa maailmanmenoon - mikäli omistaa tarpeeksi pelimerkkejä.
Samaan aikaan Suomen poliitikot ovat keksineet, että alkoholijumia pitäisi laimentaa. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on lämmennyt terveysviranomaisten keskioluen laimentamisehdotukselle. Guzenina-Richardson perustelee, että tällä toimenpiteellä voisi ehkäistä nuorten humalahakuista juomista. Paskat, sanon minä. Jatkossa vaan ostettaisiin enemmän keskiolutta tai siideriä, jotta päästään humalaan. Vaihtoehtona on myös väkevämpien juomien juominen. Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen on myös yhtynyt ideaan; 4,7 prosenttia on aivan liikaa oluessa tai siiderissä. Se pitää olla 3,5 prosenttia. On se hienoa, että valtiomme päättäjät pohtivat tällaista asiaa kovaan ääneen, kun pitäisi miettiä talouden rattaiden pyörittämistä. Sama juttu kun meikäläinen vastaisi koulun tunnilla opettajan esittämään kysymykseen johtamisesta: "Mulla on elohiiri silmässä".
Autoilevia ihmisiä kiusataan oikein urakalla eri verojen toimesta. Polttoaineverotusta aiotaan jälleen kerran korottaa. Valtaosa ihmisistä kertoo, että 1,60€/litra on kipuraja, joka on ylitetty jo nyt. Tätä kun vielä korotetaan, niin poliitikot saavat miettiä pähkinä punaisena, mikä yhtälössä meni vikaan, kun valtion kassaan ei kerry taaloja samaan tahtiin kuin ennen korotusta. Eikä tässä vielä kaikki. Autoveroa ja ajoneuvoveroakin halutaan korottaa. Perusvero nousee näillä näkymin keskimääräisillä hiilidioksidipäästöillä noin 50 eurolla vuodessa. Ne, joilla ei ole omaa autoa, saavat varmaan yleisten teiden käyttöveron maksettavaksi ihan vaan tasapuolisuuden nimissä.
Miten olisi, voisiko rakennusalan harmaan talouden kitkeä pois? On arvioitu, että kyseisellä alalla katoaa pimeästi noin miljardi euroa vuodessa. Kannattaisiko tähän satsata ja nimittää esim. muutamia tarkastajia eri kaupunkeihin, jotka kävisivät joka viikko epäsäännöllisesti rakennustyömailla ja tarkastaisivat työntekijöiden luvat yms. Mutta ei. Nyt mietitään, miten saadaan otettua eri veroilla ylimääräiset pennoset pois Suomen kansalaisilta. Kiva, kiitti, moi.
Mitä vielä? Seuraavaksi varmaan asetetaan vero ihmisten rasvaprosentille (tai vaihtoehtoisesti painoindeksille); mitä suurempi rasvakerroin, sitä suuremmat verot. Ei hyvää päivää...
Samaan aikaan Suomen poliitikot ovat keksineet, että alkoholijumia pitäisi laimentaa. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on lämmennyt terveysviranomaisten keskioluen laimentamisehdotukselle. Guzenina-Richardson perustelee, että tällä toimenpiteellä voisi ehkäistä nuorten humalahakuista juomista. Paskat, sanon minä. Jatkossa vaan ostettaisiin enemmän keskiolutta tai siideriä, jotta päästään humalaan. Vaihtoehtona on myös väkevämpien juomien juominen. Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen on myös yhtynyt ideaan; 4,7 prosenttia on aivan liikaa oluessa tai siiderissä. Se pitää olla 3,5 prosenttia. On se hienoa, että valtiomme päättäjät pohtivat tällaista asiaa kovaan ääneen, kun pitäisi miettiä talouden rattaiden pyörittämistä. Sama juttu kun meikäläinen vastaisi koulun tunnilla opettajan esittämään kysymykseen johtamisesta: "Mulla on elohiiri silmässä".
Autoilevia ihmisiä kiusataan oikein urakalla eri verojen toimesta. Polttoaineverotusta aiotaan jälleen kerran korottaa. Valtaosa ihmisistä kertoo, että 1,60€/litra on kipuraja, joka on ylitetty jo nyt. Tätä kun vielä korotetaan, niin poliitikot saavat miettiä pähkinä punaisena, mikä yhtälössä meni vikaan, kun valtion kassaan ei kerry taaloja samaan tahtiin kuin ennen korotusta. Eikä tässä vielä kaikki. Autoveroa ja ajoneuvoveroakin halutaan korottaa. Perusvero nousee näillä näkymin keskimääräisillä hiilidioksidipäästöillä noin 50 eurolla vuodessa. Ne, joilla ei ole omaa autoa, saavat varmaan yleisten teiden käyttöveron maksettavaksi ihan vaan tasapuolisuuden nimissä.
Miten olisi, voisiko rakennusalan harmaan talouden kitkeä pois? On arvioitu, että kyseisellä alalla katoaa pimeästi noin miljardi euroa vuodessa. Kannattaisiko tähän satsata ja nimittää esim. muutamia tarkastajia eri kaupunkeihin, jotka kävisivät joka viikko epäsäännöllisesti rakennustyömailla ja tarkastaisivat työntekijöiden luvat yms. Mutta ei. Nyt mietitään, miten saadaan otettua eri veroilla ylimääräiset pennoset pois Suomen kansalaisilta. Kiva, kiitti, moi.
Mitä vielä? Seuraavaksi varmaan asetetaan vero ihmisten rasvaprosentille (tai vaihtoehtoisesti painoindeksille); mitä suurempi rasvakerroin, sitä suuremmat verot. Ei hyvää päivää...
lauantai 20. elokuuta 2011
20.8.2011 Neuvottelut ja päätöksenteon vaikeus
Kesä. Tämä monien rakastama vuodenaika alkaa vedellä viimeisiään. Elokuun puoliväli on ylitetty ja koulun alku kolkuttaa jo ovella – peruskoululaiset ja toisen asteen tutkinnon suorittajat ovat jo läntänneet istumalihaksensa tutuille penkeille – näin ovat tehneet myös valtiomme pääjehut, jotka yrittävät saada tolkkua talouden kiekuroihin koko maailman voimin.
Kaikki neuvottelut ympäri maailman tuntuvat kulkevan samalla kaavalla: varsinaista ratkaisua ei saada aikaan, mutta tulevaisuutta varten kehitetään yhä monimutkaisempia sääntöjä, jotka eivät helpota tämän hetken tilannetta yhtään. Suomen hallitusneuvottelut eivät olleet poikkeus kesän alussa. Puolueet tekivät kiusaa toisilleen, kaikki asettivat ehtoja, mutta kukaan ei tuntunut haluavan joustaa. Sopuun päästiin lopulta viikkojen taiston jälkeen.
Heinä-elokuun vaihteessa Yhdysvallat joutui jälleen ottamaan lisää velkaa. Tätäkin edelsivät pitkät eripuraiset neuvottelut. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen sanoi sovun löydyttyä elokuun alussa, että hän olisi toivonut nopeampaa päätöstä jenkeiltä. Aika koomista kuulla nämä sanat juuri Urpilaiselta, jonka joukot marssivat kertaalleen pois hallitusneuvotteluista Säätytalolta.
Hallituksella – ja koko eduskunnalla – on suuri tehtävä ohjata valtio alijäämäisestä ylijäämäiseksi. Eikö tuhlausrallia olisi voinut hillitä heti hallitusneuvotteluissa? Pelkät ruokakustannukset olivat yli 200 000 euroa! Mitähän hanhenmaksapalleroita sielläkin on syöty viikkojen ajan…
Valtiovarainministeri Urpilainen listasi tällä viikolla asioita, jotka tulevat kokemaan leikkauksia tai veronkorotuksia. Poliisien määrärahoja aiotaan vähentää 10 miljoonalla eurolla vuodessa – samaan aikaan poliisien määrä vakiinnutetaan nykyiselle tasolle. Tä? Nyt ei Sarpon poika oikein ymmärrä tätä yhtälöä. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että asioita pitäisi miettiä hieman tarkemmin Arkadianmäellä. Onko hienoa odottaa poliisin saapumista paikalle esim. Lapissa useita tunteja, koska resurssit ovat mitä ovat ja niitä karsitaan entisestään? Jatkossa odottavan aika vain pitenee.
Vaikka elämme talouden vuoristoradalla, jonka seuraavaa ylä- tai alamäkeä emme näe, käyttäkää ihmiset rahojanne entiseen tahtiin! Älkää ruokkiko lamaa ja jättäkö kaikkia ylimääräisiä varojanne matelemaan pankkitilille.
PS. Kuinka hienoa on todeta, että kesän alussa julkaistut lukujärjestykset ovat menneet täysin uusiksi syksyn osalta eikä kukaan ota asiaa vastuulleen? Noin kaksi viikkoa ennen varsinaisen koulun alkamista julkaistiin nämä uudet lukkarit, jotka aiheuttivat paljon kiroilevia opiskelijoita. Suurin osa oli jo ehtinyt sopia työnantajan kanssa loppuvuoden töistä lukkarin mukaisesti, mutta nyt nekin saa heittää kankkulan kaivoon.
A) A) Miksi oli kiire julkaista lukujärjestykset jo kesäkuussa (silloinkin ne tulivat muutamaa viikkoa myöhässä)?
B) B) Miksi lukkareiden piti kokea hurrikaani näin lähellä koulun alkua?
C) C) Miksi kukaan ei joudu tilille tästä?
D) D) Miksi minä?
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
3.7.2011 Toisenlainen hoitokoti
Edellisestä kirjoituksestani on kulunut jo tovi, joten nyt on taas aika herättää keskustelua. Moni suomalaisista on sitä mieltä, että rikoksista saatavat rangaistukset ovat liian heppoisia, ja vangeistakin pidetään parempaa huolta kuin eläkeläisistä. Olen samaa mieltä kansan kanssa ja toivon muutosta rangaistusten pituuksiin sekä vankien oloihin. Henkilölle, joka on toiminut lainvastaisesti, kuuluu rangaistus. Vankilarangaistuksen pitää olla rangaistus eikä palkinto hyvin suoritetusta rikoksesta. Harmi, että jäit kiinni tällä kertaa, mutta kyllä me pidetään susta hyvää huolta täällä vankeinhoitolaitoksessa - vai hoitokodissa? Vangeilla on omat henkilökohtaiset personal trainerit, jotka järjestävät hyvän olon heille. Muistavatko vangit, kun he pääsevät pois linnasta, jakaa hyvinvointia vastaan tuleville... Kuten McDonald'sin autokaista-ampuja.
Yksi vanki maksaa yhteiskunnalle noin 68 000 euroa vuodessa eli vajaa 190 euroa päivässä. Vaikkakin valtaosa tuosta summasta koostuu henkilöstömenoista, se kuulostaa hyvin hurjalta summalta. Median ansiosta tiedämme myös sen epäkohdan, että vankien ruoka maksaa enemmän kuin koululaisten. This make sense?
Suomen vankiloissa on noin 13% ulkomaalaisia eli ulkomaalaisista vangeista kertyy Suomelle vuodessa noin 29 miljoonan euron lasku. Olisiko tässä yksi hyvä säästökohde Suomen valtiolle? Ulkomaalaiset takaisin kotimaihinsa suorittamaan rangaistuksiaan. Länsi-Suomen Rikosseuraamusalueen turvallisuuspäällikkö Jukka Lallukkan mielestä suurin ongelma ulkomaalaisissa vangeissa on verkostoituminen. Lähes kaikki ulkomaalaiset vangit ovat ammattirikollisia ja vankiloissa he verkostoituvat suomalaisten kanssa. Suomalaiset saavat hyvät kontaktit ulkomaille ja ulkomaalaiset Suomeen. Tässäkin vaiheessa voidaan laskea, että 1+1=2 - ja ehkä jopa enemmän.
Vankilathan ovat paitsi vankeinhoitolaitoksia, niin myös rikollisten korkeakouluja - siellä opitaan uusia tapoja tehdä rikoksia ja verkostoidutaan (sarkastinen ja kärjistetty tilanne). Monella vangilla on oikeasti hyvät oltavat vankilassa; heillä on oma televisio, pelikonsoli ja ties mitä viihdyketavaroita. Television ja pelien äärellä vietetty aika voitaisiin käyttää opiskeluun, jotta vangilla olisi oikeasti tulevaisuus myös vankilan ulkopuolella. Tietysti sellaisilla henkilöillä, jotka istuvat lyhyttä rangaistusta, esim. kahden vuoden kakkua, niin ei ole mahdollisuutta suorittaa esim. ylioppilastutkintoa rangaistuksen vähyyden takia. Vangeille voidaan antaa lupa opiskella ymös vankilan ulkopuolella.
Minusta järjetöntä, että vankeja pidetään ja hoidetaan, vaikka joistain tapauksista tiedetään etteivät ne tule ikinä sopeutumaan yhteiskuntaan. Osalla vangeista on myös mahdollisuus tienata enemmän kuin minimipalkalla töissä olevilla - eikä aina tarvitse olla edes minimipalkkainen, kun rikollinen ajaa tuloillaan ohi töissä raatavan henkilön. Seuraavaksi vangeille varmaan tarjotaan rahallinen korvaus vapauden riistosta.
Suomessa asetetut tuomiot ovat usein hyvin ristiriitaisia, jos asioita mietitään maalaisjärjellä. Esimerkki. Kai näissäkin asiossa pitää olla niin pro, ettei tällainen tavallinen kansalainen niitä ymmärrä. Miksi esim. raiskaajat saavat niin heppoisia tuomioita? Seuraukset voivat kuitenkin uhrin kannalta olla loppuelämän pituisia.
Luin vankeuslakia (23.9.2005/767) ja 4 luvun 3 §:n nähdessäni, mieleeni tuli intti:
Saataiskohan me ulkoistettua vankeinhoito jollekin toiselle maalle, kun ulkoistaminen on niin pop?
PS. Heinäkuun (ja elokuun alun) aikana en päivitä blogia, sillä vietän laatuaikaa itseni ja itselleni tärkeiden ihmisten kanssa.
Yksi vanki maksaa yhteiskunnalle noin 68 000 euroa vuodessa eli vajaa 190 euroa päivässä. Vaikkakin valtaosa tuosta summasta koostuu henkilöstömenoista, se kuulostaa hyvin hurjalta summalta. Median ansiosta tiedämme myös sen epäkohdan, että vankien ruoka maksaa enemmän kuin koululaisten. This make sense?
Suomen vankiloissa on noin 13% ulkomaalaisia eli ulkomaalaisista vangeista kertyy Suomelle vuodessa noin 29 miljoonan euron lasku. Olisiko tässä yksi hyvä säästökohde Suomen valtiolle? Ulkomaalaiset takaisin kotimaihinsa suorittamaan rangaistuksiaan. Länsi-Suomen Rikosseuraamusalueen turvallisuuspäällikkö Jukka Lallukkan mielestä suurin ongelma ulkomaalaisissa vangeissa on verkostoituminen. Lähes kaikki ulkomaalaiset vangit ovat ammattirikollisia ja vankiloissa he verkostoituvat suomalaisten kanssa. Suomalaiset saavat hyvät kontaktit ulkomaille ja ulkomaalaiset Suomeen. Tässäkin vaiheessa voidaan laskea, että 1+1=2 - ja ehkä jopa enemmän.
Vankilathan ovat paitsi vankeinhoitolaitoksia, niin myös rikollisten korkeakouluja - siellä opitaan uusia tapoja tehdä rikoksia ja verkostoidutaan (sarkastinen ja kärjistetty tilanne). Monella vangilla on oikeasti hyvät oltavat vankilassa; heillä on oma televisio, pelikonsoli ja ties mitä viihdyketavaroita. Television ja pelien äärellä vietetty aika voitaisiin käyttää opiskeluun, jotta vangilla olisi oikeasti tulevaisuus myös vankilan ulkopuolella. Tietysti sellaisilla henkilöillä, jotka istuvat lyhyttä rangaistusta, esim. kahden vuoden kakkua, niin ei ole mahdollisuutta suorittaa esim. ylioppilastutkintoa rangaistuksen vähyyden takia. Vangeille voidaan antaa lupa opiskella ymös vankilan ulkopuolella.
Minusta järjetöntä, että vankeja pidetään ja hoidetaan, vaikka joistain tapauksista tiedetään etteivät ne tule ikinä sopeutumaan yhteiskuntaan. Osalla vangeista on myös mahdollisuus tienata enemmän kuin minimipalkalla töissä olevilla - eikä aina tarvitse olla edes minimipalkkainen, kun rikollinen ajaa tuloillaan ohi töissä raatavan henkilön. Seuraavaksi vangeille varmaan tarjotaan rahallinen korvaus vapauden riistosta.
Suomessa asetetut tuomiot ovat usein hyvin ristiriitaisia, jos asioita mietitään maalaisjärjellä. Esimerkki. Kai näissäkin asiossa pitää olla niin pro, ettei tällainen tavallinen kansalainen niitä ymmärrä. Miksi esim. raiskaajat saavat niin heppoisia tuomioita? Seuraukset voivat kuitenkin uhrin kannalta olla loppuelämän pituisia.
Luin vankeuslakia (23.9.2005/767) ja 4 luvun 3 §:n nähdessäni, mieleeni tuli intti:
Matkakustannusten korvaaminen
Vankilaan saapuvan ja sieltä vapautuvan vangin matkakustannukset Suomen alueella maksetaan valtion varoista.
Onhan se hieno ja tärkeä juttu, että vangit saavat omat litterat. Näin veronmaksajia kiitetään. Terveydenhuoltokin toimii paremmin kuin useilla yrityksillä, saati sitten kouluilla. Yllätys, yllätys, tämä kaikki maksetaan myös valtion pussista.
Laissa seisoo: Vangille voidaan hakemuksesta antaa lyhyeksi aikaa lupa poistua vankilasta (poistumislupa). Poistumisluvan tarkoituksena on tukea vangin yhteyksien säilymistä ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä vähentää vapaudenmenetyksestä aiheutuvia haittoja.
Olisikohan sitä pitänyt miettiä vähän kauemmin ennen kuin teki ratkaisun toimia lainvastaisesti. Voi kyynel, jos huumemyyjästä tuntuu, että hän on menettänyt vapautensa. Kaiken lisäksi poistumisajalla voidaan jatkaa rikollista toimintaa ns. luvan kanssa - laissahan sanotaan, että poistumisluvan tarkoituksena on tukea mm. vangin yhteyksin säilymistä.
Saataiskohan me ulkoistettua vankeinhoito jollekin toiselle maalle, kun ulkoistaminen on niin pop?
PS. Heinäkuun (ja elokuun alun) aikana en päivitä blogia, sillä vietän laatuaikaa itseni ja itselleni tärkeiden ihmisten kanssa.
tiistai 14. kesäkuuta 2011
14.6.2011 Rasismi - sana, jota useimmat eivät edes ymmärrä
Media jaksaa jauhaa rasismista jatkuvasti. Aina joku on jossain toiminut tai sanonut rasistisesti. Mua on alkanut ihmetyttämään tämän kortin trendi. Tietääkö nykyajan ihmiset enää, mitä rasismi oikeasti on? Rasismi eli rotusyrjintä tai rotusorto on aate tai toiminta, jossa ihmisten rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten sekä henkisten piirteiden erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua, syrjintää. Puoli Suomea on hyperventiloinut rasismista myös hallituksen muodostamisen ohessa. Pitäisiköhän keskittyä olennaiseen, eli miten Suomi saadaan takaisin raiteille ja uusi hallitus muodostettua. Sen jälkeen voidaan miettiä tarkemmin, mitä tehdään.
Ylellä näytettävässä MOT-ohjelmassa puhuttiin keväällä ulkomaalaisista ja heidän elämisestä Suomessa. Ohjelmassa kerrottiin tositarina, joka nosti niskakarvani pystyyn. Eräs afrikkalaisnainen oli nostanut yli 50 000 euroa valtion tukea. Hän oli alun perin tullut Suomeen laittomasti ja väärennetyillä asiakirjoilla. Kun totuus selvisi, naista syytettiin törkeästä petoksesta. Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat naisen maksamaan saamansa tuet takaisin sekä alle vuoden vankeuteen (en muista vankeuden tarkkaa määrää, mutta se taisi olla about 9 kk). Korkein oikeus lopulta päästi naisen pälkähästä eikä hänen tarvinnut istua taikka maksaa senttiäkään takaisin - ja totta kai, hän sai myös jäädä Suomeen. Oletetaan, että Minä ottaisin yli 50 000 euroa petoksella jostain. Kävisikö minulla näin hyvä munkki? Ei varmasti. Onko se rasismia?
Verrataan tätä tukijuttua myös jo monta kertaa kirjoituksissani olleisiin opiskelijoihin ja heidän saamiin tukiin. Jos opiskelija tienaa muutaman satasen liikaa, niin hän joutuu maksamaan tuet takaisin korkoineen. Maailma on reilu ja tasa-arvoinen paikka. Yeah, right.
Nuoriso kuvittelee, että rasistikortin voi aina vetää - oli tilanne mikä tahansa. Menin kerran sanomaan noin kymmenen hengen nuorisoporukalle (joista yksi oli ulkomaalainen), että miettikää, miten käyttäydytte julkisella paikalla. Ensimmäiset sanat, jotka sain vastaukseksi oli: "Ootsä rasisti?". No vittu kyllä olen, miten se vaikuttaa mihinkään? En sanonut näin, mutta kyseinen kysymys nosti V-käyrän huimaan nousuun; punainen valo alkoi jo vilkkua päässäni. Tämän jälkeen olen käyttänyt kyseisissä tilanteissa yhtä tyhmää vastausta kuin kysymys. Eli heitän pallon takaisin: "Ootsä rasisti, kun sanot mua rasistiksi?". Voisin tietysti raapaista oikein kunnolla ja lausua sanan kunnianloukkaus, joka on vielä suurelle yleisölle tuntemattomampi. Ainakin menisivät kaverit hiljaiseksi ja miettisivät tulevaisuudessa enemmän, koska kyseistä lausahdusta voi käyttää.
Suvivirsi, Neekerin suukot ja Laku-Pekka ovat jo joutuneet sensuurin alle, koska ne eivät ole olleet suvaitsevaisia ja sopivia kaikkia ihmisryhmiä kohtaan. Ei voi muuta kuin todeta, että maailma on muuttunut paljon negatiivisemmaksi ja mukamas suvaitsevaisemmaksi, vaikka todellisuus on jotain aivan muuta. Ihmiset haastavat toisiaan oikeuteen, mitä pienimmistä syistä. Lopulta tämä vaan lisää jännitteitä ihmisten välillä - ja lihottaa lakimiesten tilipusseja.
Jotta ulkomaalaisten olisi helpompi sopeutua Suomeen, pitäisikö Suomen kaupunkien tai kuntien nimiä muuttaa heitä läheisimmiksi? Esim. Lapua-Uusi-Guinea.
maanantai 30. toukokuuta 2011
30.5.2011 Osta kukka, viemme lompakkosi
Romanikerjäläiset ovat aiheuttaneet keskustelua jo pitkään, ja taas on sen aika, koska sää on mahdollistanut kerjäläisten palloilemisen ympäri Helsinkiä. Muutamat rohkeimmat ja kestävimmät kerjäläiset olivat Helsingissä koko talven, mutta nyt katukuviin on taas ilmestynyt uusia harvahammasrivistöjä kerjäämään ja myymään ruusuja sekä muita kukkia.
Tästä päivästä lähtien nämä ärsyttävät romanian vieraat aloittavat oman lehden, Ison Numeron myymisen. Lehden myyjät maksavat yhdestä lehdestä euron ja lehteä myydään neljällä eurolla eli myyjille jää kolme euroa omaan kouraan. Taas saatiin yksi hyvä keino pitää nämä kerjäläiset Suomessa. Miksi? Mitä hyvää he ovat tuoneet Suomelle?
Voisiko joku viisampi kertoa, miten on mahdollista, että näillä romanikerjäläisillä on ollut esim. iPhone ja noin 650 euroa maksava talvitakki? Olen opiskelija, eikä mulla todellakaan ole varaa noin kalliiseen puhelimeen tai takkiin. Romanikerjäläiset ovat yrittäneet käydä vaihtamassa ansaitsemiaan rahoja seteleihin eri yrityksissä ja yrityksen työntekijät ovat kertoneet, että kyse on ollut hyvin suurista summista, kun mietitään joitain suomalaisia työntekijöitä. Jos romanikerjäläinen istuu 10 tuntia, niin on mahdollista, että hän saa yhteensä 100 euroa eli 10 euroa per tunti - verottomana käteen.
Viikonloppuisin kun kansaa on liikenteessä runsaasti, niin myös romanialaiset parveilevat keskustassa. Osalla on McDonald'sin tyhjä kahvikuppi, jossa on muutama kolikko ja osalla kukkia. Nämä katukuvien rumentajat yrittävät yhä röyhkeämmin saada ohikulkijoilta rahaa. Useat kerjäläiset pommittavat Otto-automaatilla jonottavia ihmisiä jatkuvalla syötöllä. Kuinka paljon mieli tekee nostaa rahaa juuri siltä automaatilta, jonka ympärillä on noin kymmenen romania? Itse vaihtaisin automaattia välittömästi. Lisäksi, nämä romanikerjäläiset usein ottavat kukkia erilaisista istutuksista. Onko se oikein?
Romanikerjäläiset ovat myös hyvin ovelia - toisaalta, tarviiko olla kovinkaan ovela, jos vastaan tulee umpitunnelissa oleva suomalainen? Anyway, on tapahtunut useasti niin, että kun mahdollinen kukan ostaja ottaa lompakon esiin, niin se viedään ja luovutetaan nopeasti toiselle kerjäläiselle. Näin kukaan ei ole varma, veikö tämä romani lompakon, ja missä lompakko nyt menee.
Vartijat ja järjestyksenvalvojat poistelevat kerjääviä romaneita pois heidän toimialueiltaan jatkuvasti, mutta he tulevat aina takaisin. He opettelevat vartijoiden toimialueet ja menevät juuri ja juuri alueen ulkopuolelle. Näin vartijoilla ei ole oikeutta tulla poistamaan heitä, ja he pystyvät helposti tulemaan takaisin alueelle heti, kun vartija on poistunut heidän näköpiiristään. Tämä on kuin loputon kissa ja hiiri -leikki. Jonain kauniina päivänä, jollain (joko vartijalla tai ihan tavallisella kaduntallaajalla) palaa hihat näiden ärsyttävien harvahampaiden kanssa. Sitten tämä romaneihin vihastunut ja kyllästynyt, veroja maksava kansalainen joutuu maksamaan kovan hinnan teostaan - pahimmassa tapauksessa tulee kutsu "linnanjuhliin".
Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson näkee romaneissa myös hyvää:
"He ovat niin sanotusti hyvä vihollinen. Kun puhutaan "romaniongelmasta", ei tarvitse käydä keskusteluja hyvinvointivaltion alasajosta tai muista ikävämmistä asioista". Eihän ne yhtä valtiota alasaja, mutta eivät suomalaiset niistä tykkää. Vuosi vuodelta romaneita tuntuu näkyvän enemmän katukuvassa ja suomalaisten suvaitsevaisuus heitä kohtaan laskee kuin lehmän häntä. Silti heitä ei saada ajettua pois Suomesta. Mikä mättää?
Loppuun vitsi, jonka bongasin Kauppalehden keskusteluforumilta:
Miksi Suomeen tulee romanipakolaisia?
- He kuulivat, että Suomesta saa niukasti töitä.
Tästä päivästä lähtien nämä ärsyttävät romanian vieraat aloittavat oman lehden, Ison Numeron myymisen. Lehden myyjät maksavat yhdestä lehdestä euron ja lehteä myydään neljällä eurolla eli myyjille jää kolme euroa omaan kouraan. Taas saatiin yksi hyvä keino pitää nämä kerjäläiset Suomessa. Miksi? Mitä hyvää he ovat tuoneet Suomelle?
Voisiko joku viisampi kertoa, miten on mahdollista, että näillä romanikerjäläisillä on ollut esim. iPhone ja noin 650 euroa maksava talvitakki? Olen opiskelija, eikä mulla todellakaan ole varaa noin kalliiseen puhelimeen tai takkiin. Romanikerjäläiset ovat yrittäneet käydä vaihtamassa ansaitsemiaan rahoja seteleihin eri yrityksissä ja yrityksen työntekijät ovat kertoneet, että kyse on ollut hyvin suurista summista, kun mietitään joitain suomalaisia työntekijöitä. Jos romanikerjäläinen istuu 10 tuntia, niin on mahdollista, että hän saa yhteensä 100 euroa eli 10 euroa per tunti - verottomana käteen.
Viikonloppuisin kun kansaa on liikenteessä runsaasti, niin myös romanialaiset parveilevat keskustassa. Osalla on McDonald'sin tyhjä kahvikuppi, jossa on muutama kolikko ja osalla kukkia. Nämä katukuvien rumentajat yrittävät yhä röyhkeämmin saada ohikulkijoilta rahaa. Useat kerjäläiset pommittavat Otto-automaatilla jonottavia ihmisiä jatkuvalla syötöllä. Kuinka paljon mieli tekee nostaa rahaa juuri siltä automaatilta, jonka ympärillä on noin kymmenen romania? Itse vaihtaisin automaattia välittömästi. Lisäksi, nämä romanikerjäläiset usein ottavat kukkia erilaisista istutuksista. Onko se oikein?
Romanikerjäläiset ovat myös hyvin ovelia - toisaalta, tarviiko olla kovinkaan ovela, jos vastaan tulee umpitunnelissa oleva suomalainen? Anyway, on tapahtunut useasti niin, että kun mahdollinen kukan ostaja ottaa lompakon esiin, niin se viedään ja luovutetaan nopeasti toiselle kerjäläiselle. Näin kukaan ei ole varma, veikö tämä romani lompakon, ja missä lompakko nyt menee.
Vartijat ja järjestyksenvalvojat poistelevat kerjääviä romaneita pois heidän toimialueiltaan jatkuvasti, mutta he tulevat aina takaisin. He opettelevat vartijoiden toimialueet ja menevät juuri ja juuri alueen ulkopuolelle. Näin vartijoilla ei ole oikeutta tulla poistamaan heitä, ja he pystyvät helposti tulemaan takaisin alueelle heti, kun vartija on poistunut heidän näköpiiristään. Tämä on kuin loputon kissa ja hiiri -leikki. Jonain kauniina päivänä, jollain (joko vartijalla tai ihan tavallisella kaduntallaajalla) palaa hihat näiden ärsyttävien harvahampaiden kanssa. Sitten tämä romaneihin vihastunut ja kyllästynyt, veroja maksava kansalainen joutuu maksamaan kovan hinnan teostaan - pahimmassa tapauksessa tulee kutsu "linnanjuhliin".
Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson näkee romaneissa myös hyvää:
"He ovat niin sanotusti hyvä vihollinen. Kun puhutaan "romaniongelmasta", ei tarvitse käydä keskusteluja hyvinvointivaltion alasajosta tai muista ikävämmistä asioista". Eihän ne yhtä valtiota alasaja, mutta eivät suomalaiset niistä tykkää. Vuosi vuodelta romaneita tuntuu näkyvän enemmän katukuvassa ja suomalaisten suvaitsevaisuus heitä kohtaan laskee kuin lehmän häntä. Silti heitä ei saada ajettua pois Suomesta. Mikä mättää?
Loppuun vitsi, jonka bongasin Kauppalehden keskusteluforumilta:
Miksi Suomeen tulee romanipakolaisia?
- He kuulivat, että Suomesta saa niukasti töitä.
perjantai 27. toukokuuta 2011
27.5.2011 Ruotsi porskuttaa ja Suomi jahkailee
Suomen hallitusneuvottelut ovat saaneet laajasti palstatilaa eri lehdistä viime viikkoina. Eri puolueet ovat asettaneet omia reunaehtojaan, jotta he suostuvat tulemaan mukaan hallitukseen. Lopullisia päätöksiä ei ole vielä tehty, mutta samalla Ruotsin talous vie Suomen taloutta 6-0.
Suomessa vielä vatvotaan yhteisen näkemyksen luomisesta ja samalla Ruotsissa on kunnon tekemisen meininki. Ruotsin talous kasvaa nopeammin, työttömiä on vähemmän, työllisyysaste on korkeampi, julkisen talouden vaje on pienempi ja hinnat nousevat hitaammin. Nyt olisi aika ottaa mallia Ruotsin puolelta, jotta juna saataisiin takaisin raiteilleen ja Suomi pysyisi tulevaisuudessa hyvinvointivaltiona. En missään vaiheessa väitä, että Suomen pitäisi tehdä juuri näitä samoja asioita, mutta osa niistä olisi varsin varteenotettavia kehityskohteita.
Ruotsin talous kasvaa lähes 2,5 % nopeammin kuin Suomen. Kasvu selittyy työllisyyden parantumisena, ja siihen tehdyt päätökset ovat olleet Ruotsin hallituksen käsialaa. Osa päätöksistä on ollut kovia, mutta toimivia. Ruotsin hallitus on leikannut työttömyysturvaa ja eläkkeitä sekä muuttanut sairauslomasääntöjä niin, että ensimmäinen sairauspäivä on aina työntekijän omalla vastuulla. Itse en kannata kovinkaan suuresti sairauslomapäivän omavastuuta, sillä jo nyt on korkea aste mennä lääkärille. Olen myös kokenut tämän tavan eräässä yrityksessä ja siihen aikaan ei ollut varaa jäädä sairauslomalle. Tästä syystä muutama tauti/vamma piteni turhan pitkäksi.
Työn verotusta on vähennetty tuntuvasti Ruotsissa, mikä kannustaa työntekoon eikä kotiin jäämiseen. Verotuksessa on otettu käyttöön myös ansiotulovähennys. Verojen alentaminen ja ansiotulovähennys tekevät töihin menemisen kannattavaksi jo pienillä tuloilla ja samaan aikaan tukien ja sairauskorvausten leikkaaminen tekevät töistä poissa olemisen vähemmän kannattavaksi. Työnteon asenne on paljon arvostetumpi Ruosissa. Tämä toimii, mutta silti eräät maailmanparantajat eduskunnassa haluavat antaa lisää tukea sellaisille, jotka eivät töitä tee.
Ansiotulovähennys on otettu Suomessa käyttöön jo vuonna 1992, ja ansiotuloverotusta on kevennetty huomattavasti viime vuosien aikana. Ruotsissa tehtiin yksi iso ansiotulovähennys kerralla, mikä on vaikuttanut tehokkaammalta työvoimatarjontaratkaisulta kuin Suomen pikku hiljaa kasvatettu malli.
Mainitsin Ruoka - olemmeko kusessa? -blogikirjoituksessa valtion velan olevan yli 78 miljardia euroa - ja summa kasvaa koko ajan. Ruotsin valtiontalous sen sijaan on jo tänä vuonna ylijäämäinen. Suomen pitää saada lisää työikäisiä töihin, että talous lähtee taas nousuun.
Suomessa hallituksen eri työryhmät ovat miettineet työurien pidentämistä, sosiaaliturvan uudistamista ja eläkeikää, mutta tulokset ovat jääneet olemattomiksi. Kaikki työhön, palkkohin tai tukiin liittyvät muutokset kierrätetään valtion ja työmarkkinajärjestöjen yhteisissä pöydissä. Eläkkeistä puhuttaessa mukaan otetaan vielä eläkeyhtiöt. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman kuvasi hienosti tilanteen: "Suomen korporatistisesta järjestelmästä on tullut itsensä irvikuva. Se pystyy päättämään ainoastaan siitä, ettei päätetä mitään." (HS 13.5). Tähän astiset päätökset puhuvat samaa kieltä.
Asenne on lopulta yksi tärkeimmistä tekijöistä. Puhutaan asiasta sitten valtiotasolla tai yksilötasolla, niin asenne ratkaisee. Monet yritysjohtajat ovat viime aikoina ihmetelleet, mihin Suomesta on kadonnut tekemisen meininki. Minulle on ihan sama, mitä teen ja olenko töissä, koulussa vai kotona, annan AINA kaikkeni enkä koskaan luovuta! En koe järkeväksi tehdä asioita puolivaloilla ja vähän sinnepäin. Siitä ei ole tarpeeksi hyötyä. Miksi tyytyä hyvään, kun voi saada loistavan? Miksi polkea paikallaan, kun voi mennä eteenpäin?
Viime vuosina Suomen ja Ruotsin talouskehitykset ovat olleet samaa luokkaa, mutta keskustelut tilanteista ovat olleet kuin verrattaisiin yötä ja päivää. Suomessa voivotellaan tuloeroista ja kurjuudesta. Ruotsissa eletään euforiassa ja verrataan itseä Kiinaan, vaikka tilanne on lähes sama kuin Suomella. On lottovoitto syntyä Suomeen. Onko enää?
Suomessa vielä vatvotaan yhteisen näkemyksen luomisesta ja samalla Ruotsissa on kunnon tekemisen meininki. Ruotsin talous kasvaa nopeammin, työttömiä on vähemmän, työllisyysaste on korkeampi, julkisen talouden vaje on pienempi ja hinnat nousevat hitaammin. Nyt olisi aika ottaa mallia Ruotsin puolelta, jotta juna saataisiin takaisin raiteilleen ja Suomi pysyisi tulevaisuudessa hyvinvointivaltiona. En missään vaiheessa väitä, että Suomen pitäisi tehdä juuri näitä samoja asioita, mutta osa niistä olisi varsin varteenotettavia kehityskohteita.
Ruotsin talous kasvaa lähes 2,5 % nopeammin kuin Suomen. Kasvu selittyy työllisyyden parantumisena, ja siihen tehdyt päätökset ovat olleet Ruotsin hallituksen käsialaa. Osa päätöksistä on ollut kovia, mutta toimivia. Ruotsin hallitus on leikannut työttömyysturvaa ja eläkkeitä sekä muuttanut sairauslomasääntöjä niin, että ensimmäinen sairauspäivä on aina työntekijän omalla vastuulla. Itse en kannata kovinkaan suuresti sairauslomapäivän omavastuuta, sillä jo nyt on korkea aste mennä lääkärille. Olen myös kokenut tämän tavan eräässä yrityksessä ja siihen aikaan ei ollut varaa jäädä sairauslomalle. Tästä syystä muutama tauti/vamma piteni turhan pitkäksi.
Työn verotusta on vähennetty tuntuvasti Ruotsissa, mikä kannustaa työntekoon eikä kotiin jäämiseen. Verotuksessa on otettu käyttöön myös ansiotulovähennys. Verojen alentaminen ja ansiotulovähennys tekevät töihin menemisen kannattavaksi jo pienillä tuloilla ja samaan aikaan tukien ja sairauskorvausten leikkaaminen tekevät töistä poissa olemisen vähemmän kannattavaksi. Työnteon asenne on paljon arvostetumpi Ruosissa. Tämä toimii, mutta silti eräät maailmanparantajat eduskunnassa haluavat antaa lisää tukea sellaisille, jotka eivät töitä tee.
Ansiotulovähennys on otettu Suomessa käyttöön jo vuonna 1992, ja ansiotuloverotusta on kevennetty huomattavasti viime vuosien aikana. Ruotsissa tehtiin yksi iso ansiotulovähennys kerralla, mikä on vaikuttanut tehokkaammalta työvoimatarjontaratkaisulta kuin Suomen pikku hiljaa kasvatettu malli.
Mainitsin Ruoka - olemmeko kusessa? -blogikirjoituksessa valtion velan olevan yli 78 miljardia euroa - ja summa kasvaa koko ajan. Ruotsin valtiontalous sen sijaan on jo tänä vuonna ylijäämäinen. Suomen pitää saada lisää työikäisiä töihin, että talous lähtee taas nousuun.
Suomessa hallituksen eri työryhmät ovat miettineet työurien pidentämistä, sosiaaliturvan uudistamista ja eläkeikää, mutta tulokset ovat jääneet olemattomiksi. Kaikki työhön, palkkohin tai tukiin liittyvät muutokset kierrätetään valtion ja työmarkkinajärjestöjen yhteisissä pöydissä. Eläkkeistä puhuttaessa mukaan otetaan vielä eläkeyhtiöt. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman kuvasi hienosti tilanteen: "Suomen korporatistisesta järjestelmästä on tullut itsensä irvikuva. Se pystyy päättämään ainoastaan siitä, ettei päätetä mitään." (HS 13.5). Tähän astiset päätökset puhuvat samaa kieltä.
Asenne on lopulta yksi tärkeimmistä tekijöistä. Puhutaan asiasta sitten valtiotasolla tai yksilötasolla, niin asenne ratkaisee. Monet yritysjohtajat ovat viime aikoina ihmetelleet, mihin Suomesta on kadonnut tekemisen meininki. Minulle on ihan sama, mitä teen ja olenko töissä, koulussa vai kotona, annan AINA kaikkeni enkä koskaan luovuta! En koe järkeväksi tehdä asioita puolivaloilla ja vähän sinnepäin. Siitä ei ole tarpeeksi hyötyä. Miksi tyytyä hyvään, kun voi saada loistavan? Miksi polkea paikallaan, kun voi mennä eteenpäin?
Viime vuosina Suomen ja Ruotsin talouskehitykset ovat olleet samaa luokkaa, mutta keskustelut tilanteista ovat olleet kuin verrattaisiin yötä ja päivää. Suomessa voivotellaan tuloeroista ja kurjuudesta. Ruotsissa eletään euforiassa ja verrataan itseä Kiinaan, vaikka tilanne on lähes sama kuin Suomella. On lottovoitto syntyä Suomeen. Onko enää?
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
22.5.2011 Suvivirsi ja kesä suolakaivoksella
Pitkä lukuvuosi on vihdoin ja viimein paketissa. Toinen lukuvuosi toteutti pitkälti samaa kaavaa kuin ensimmäinen; syyslukukausi meni arvosanallisesti ja motivaation kannalta hieman huonommin kuin kevätlukukausi. Ei sillä, kyllä motivaatio oli kateissa muutamaan otteeseen myös keväällä, mutta silti tulokset ovat paremmat kuin syksyllä.
Viimeinen kouluviikko oli International project week (IPW), joka herätti etukäteen melko ristiriitaisia tunteita. Lopulta viikko oli oman kouluhistoriani paras viikko! Opettajamme oli Yhdysvaltainen mies, joka avasi silmämme ja auttoi meitä näkemään asioita uudella tavalla. Ryhmämme toimi mielestäni hienosti ja viikon kruunasi erilainen ja hieno esitys Shakiran Waka Wakan tahdissa. Kansainvälisyysteemaa ja Maailmanmestaruutta kunnioittaen, nimesimme esityksemme dokumentin nimellä THE boy goes to the sauna. Kiitos vielä koko ryhmälle!
Nyt on aika painaa duunia ja nauttia kesästä. Toivottavasti kesäiset säät jatkuvat läpi kesän ja aurinko paistaisi myös vapaapäivinäni. Kesätyöt on jo aloitettu vauhdikkaasti, ja vauhtia sekä vaarallisia tilanteita on luvassa jatkossakin. Olen ajatellut myös uuden harrastuksen aloittamista näin kesän kunniaksi. Ilmaveivit tulivat koko kansan tietouteen MM-kisojen aikana ja niiden jälkeen, joten miksen minäkin voisi heittää ilmaveivejä?! Etenkin työpaikalla.
Ny rillataan!
Viimeinen kouluviikko oli International project week (IPW), joka herätti etukäteen melko ristiriitaisia tunteita. Lopulta viikko oli oman kouluhistoriani paras viikko! Opettajamme oli Yhdysvaltainen mies, joka avasi silmämme ja auttoi meitä näkemään asioita uudella tavalla. Ryhmämme toimi mielestäni hienosti ja viikon kruunasi erilainen ja hieno esitys Shakiran Waka Wakan tahdissa. Kansainvälisyysteemaa ja Maailmanmestaruutta kunnioittaen, nimesimme esityksemme dokumentin nimellä THE boy goes to the sauna. Kiitos vielä koko ryhmälle!
Nyt on aika painaa duunia ja nauttia kesästä. Toivottavasti kesäiset säät jatkuvat läpi kesän ja aurinko paistaisi myös vapaapäivinäni. Kesätyöt on jo aloitettu vauhdikkaasti, ja vauhtia sekä vaarallisia tilanteita on luvassa jatkossakin. Olen ajatellut myös uuden harrastuksen aloittamista näin kesän kunniaksi. Ilmaveivit tulivat koko kansan tietouteen MM-kisojen aikana ja niiden jälkeen, joten miksen minäkin voisi heittää ilmaveivejä?! Etenkin työpaikalla.
Ny rillataan!
maanantai 16. toukokuuta 2011
16.5.2011 Leijonat karjui kruunun nurin
16 vuoden pitkä ja piinaava odotus on ohitse. Maailmanmestaruus on tosiasia. 16 vuoden aikana Leijonat ovat kahmineet hopeisia ja pronssisia mitaleja, mutta se kirkkain on antanut odottaa itseään. Väliin on mahtunut iloisia ja surullisia hetkiä, mutta tämä on totta. Ja voi tätä riemun määrää. Suomen kansa on jälleen osoittanut yhteen hiileen puhaltamisen ja torilla on vastassa suurilukuinen fanijoukko.
Jo ennen turnauksen alkua joukkue osoitti, että tänä vuonna mennään pitkälle. Pelaajat halusivat pelata joukkueena ja kova luotto omaan tekemiseen jatkui koko turnauksen ajan. Turnauksen ensimmäiset pelit toivat taas mieleen edelliset vuodet ja heikot tulokset heikompia maita vastaan, mutta joukkue kasvoi minuutti minuutilta, erä erältä ja peli peliltä.
Lähes jokainen peli noudatti samaa kaavaa. Vastustaja tekee ensimmäisen maalin, jonka jälkeen Leijonalauma herää taistelemaan ja lopulta voittaa ottelun. Jos joku olisi ennen turnausta sanonut, että Suomi muuten voittaa kaikki kolme rangaistuslaukauskilpailua, niin olisin nauranut. Koivu, Immonen, Granlund ja maalivahdit Vehanen ja Lassila osoittivat, että kyllä se Suomipoikakin osaa voittaa rankkareilla. Venäjä-ottelu viimeistään osoitti, että nyt ei ole väliä, kuka tulee vastaan, sillä tällä joukkueella mennään tappiin asti.
Suomi-Ruotsi -finaali oli jälleen tiedossa. Kansa kaivoi -95 vuoden mestaruustavarat esille ja toivo maailmanmestaruudesta oli jo kiirinyt mattimyöhäistenkin ajatuksiin. Mediapeli oli alkanut rankoilla sivalluksilla, lähinnä Ruotsin puolella. Suomen Leijonalle oli piirretty tutti suuhun ja ruotsalaiset mediaspedet ennakoivat, että Suomi jää pahasti Ruotsin jalkoihin finaalissa. Mutta kuinkas kävikään.
Leijonat osoittivat todellisen luonteensa Ruotsia vastaan käydyssä finaalissa viime yönä. Finaalin ensimmäiset kaksi erää olivat enemmän tai vähemmän Ruotsilta parempaa kuin Suomelta. Pääjärvi vei nopealla rannelaukauksella Ruotsin 1-0 johtoon hieman ennen pelin puoltaväliä. Tässä vaiheessa olohuoneessa kajahti Vittu-sana, mutta usko ei ollut kadonnut. Kyllä pojat sen vielä hoitaa. Toinen erä sai fantastisen lopun, sillä Immonen tykitti Suomen tasoihin vain seitsemän sekuntia ennen toisen erän loppua. Immosen maali on psykologisesti erittäin tärkeä ja antoi kunnon piristysruiskeen Leijonille.
Kolmas erä ja ilotulitus. Leijonat olivat saaneet otteen pelistä ja kiristivät narua ruotsalaisten kaulalla. 4-kentän pojat antoivat ruotsalaisille kylmää kyytiä heti erän alkuun. Kovalla karvauksella kiekko keskialueella pojille ja lopulta Nokelainen sai latoa kiekon verkkoon Pihlströmin hyvästä syötöstä. Ja vain hetkeä myöhemmin Kapanen suti kiekon kolmannen kerran Ruotsin reppuun. Kruunun kurssi alkoi laskea oikein kunnolla.
Kolmannen erän viimeiset minuutit olivat yhtä juhlaa ja lisää löylyä heitettiin kiukaalle oikein olan takaa. Kolme nopeaa ja tappavaa maalia ja Ruotsi sekä kruunu oli poljettu maan tasalle. Lopputulos 6-1 kertoo, että 16 vuoden odotus on vihdoin palkittu! SE ON SIINÄ! Nyt voidaan juhlia!
PS. Jutila on leuasta päätellen juhlinut edellistä mestaruutta jo 16 vuotta, joten Jutikin saa uuden syyn juhlia seuraavat vuodet.
Jo ennen turnauksen alkua joukkue osoitti, että tänä vuonna mennään pitkälle. Pelaajat halusivat pelata joukkueena ja kova luotto omaan tekemiseen jatkui koko turnauksen ajan. Turnauksen ensimmäiset pelit toivat taas mieleen edelliset vuodet ja heikot tulokset heikompia maita vastaan, mutta joukkue kasvoi minuutti minuutilta, erä erältä ja peli peliltä.
Lähes jokainen peli noudatti samaa kaavaa. Vastustaja tekee ensimmäisen maalin, jonka jälkeen Leijonalauma herää taistelemaan ja lopulta voittaa ottelun. Jos joku olisi ennen turnausta sanonut, että Suomi muuten voittaa kaikki kolme rangaistuslaukauskilpailua, niin olisin nauranut. Koivu, Immonen, Granlund ja maalivahdit Vehanen ja Lassila osoittivat, että kyllä se Suomipoikakin osaa voittaa rankkareilla. Venäjä-ottelu viimeistään osoitti, että nyt ei ole väliä, kuka tulee vastaan, sillä tällä joukkueella mennään tappiin asti.
Suomi-Ruotsi -finaali oli jälleen tiedossa. Kansa kaivoi -95 vuoden mestaruustavarat esille ja toivo maailmanmestaruudesta oli jo kiirinyt mattimyöhäistenkin ajatuksiin. Mediapeli oli alkanut rankoilla sivalluksilla, lähinnä Ruotsin puolella. Suomen Leijonalle oli piirretty tutti suuhun ja ruotsalaiset mediaspedet ennakoivat, että Suomi jää pahasti Ruotsin jalkoihin finaalissa. Mutta kuinkas kävikään.
Leijonat osoittivat todellisen luonteensa Ruotsia vastaan käydyssä finaalissa viime yönä. Finaalin ensimmäiset kaksi erää olivat enemmän tai vähemmän Ruotsilta parempaa kuin Suomelta. Pääjärvi vei nopealla rannelaukauksella Ruotsin 1-0 johtoon hieman ennen pelin puoltaväliä. Tässä vaiheessa olohuoneessa kajahti Vittu-sana, mutta usko ei ollut kadonnut. Kyllä pojat sen vielä hoitaa. Toinen erä sai fantastisen lopun, sillä Immonen tykitti Suomen tasoihin vain seitsemän sekuntia ennen toisen erän loppua. Immosen maali on psykologisesti erittäin tärkeä ja antoi kunnon piristysruiskeen Leijonille.
Kolmas erä ja ilotulitus. Leijonat olivat saaneet otteen pelistä ja kiristivät narua ruotsalaisten kaulalla. 4-kentän pojat antoivat ruotsalaisille kylmää kyytiä heti erän alkuun. Kovalla karvauksella kiekko keskialueella pojille ja lopulta Nokelainen sai latoa kiekon verkkoon Pihlströmin hyvästä syötöstä. Ja vain hetkeä myöhemmin Kapanen suti kiekon kolmannen kerran Ruotsin reppuun. Kruunun kurssi alkoi laskea oikein kunnolla.
Kolmannen erän viimeiset minuutit olivat yhtä juhlaa ja lisää löylyä heitettiin kiukaalle oikein olan takaa. Kolme nopeaa ja tappavaa maalia ja Ruotsi sekä kruunu oli poljettu maan tasalle. Lopputulos 6-1 kertoo, että 16 vuoden odotus on vihdoin palkittu! SE ON SIINÄ! Nyt voidaan juhlia!
PS. Jutila on leuasta päätellen juhlinut edellistä mestaruutta jo 16 vuotta, joten Jutikin saa uuden syyn juhlia seuraavat vuodet.
Kiitos Leijonat! Torilla tavataan!
lauantai 14. toukokuuta 2011
14.5.2011 Ruoka - olemmeko kusessa?
Ruoka - tuo jokaisen ihmisen välttämätön tarvike, joka auttaa meitä jaksamaan ja eritoten elämään, on aivan uskomattoman kallista Suomessa. Valtion päättäjät jauhavat illasta toiseen, että Suomi on hyvinvointivaltio. Sitä en kiistä, etteikö Suomi tällä hetkellä olisi hyvinvointivaltio, mutta mikäli meno ei muutu, on edessä tiukat ja tukalat tilanteet. Valtion velka on yli 78 miljardia euroa - ja koko ajan tulee lisää. Suomi on kallis maa, ja näin tavallisena kansalaisena olen erittäin huolissani tulevasta - kuinka paljon hinnat tulevat nousemaan, keksitäänkö uusia, tehokkaita ruoan tuotantomenetelmiä ja millä tasolla palkat liikkuvat. Suomen päättäjät Jyrki Käteisen johdolla ovat nyt kovan paikan edessä, jotta juna saadaan takaisin raiteille. Lopullinen ongelma ruoan määrän ja hintojen kanssa on kuitenkin maailmanlaajuinen.
Kaksi suurta ketjua, S-ryhmä ja Kesko ovat vallanneet niin suuren osan Suomen markkinoista, että he saavat pitkälti päättää, mihin hintaan eri tuotteet lasketaan kassalle kuluttajan ostoskorista. Uusien kilpailijoiden tai pienempien toimijoiden on vaikea tulla/pysyä markkinoilla, sillä S-joukot tai Plussapallot hyökkäävät heti pienemmän kimppuun ja määrävät myös, mihin hintaan pikkukaupan on tuotteita myytävä. Lopputuloksena pikkukauppa joutuu laittamaan lapun luukulle tai sitten taipumaan S- tai K-joukoille. Ja näin valtio taas tukee avointa kilpailua ja yrittäjyyttä!
Tilastokeskuksen hintavertailusta selviää, että Suomessa ruoan kuluttajahinnat olivat viidenneksen Euroopan unionin keskiarvoa kalliimmat. EU-maista ainoastaan Tanskassa ja Irlannissa hintataso oli kalliimpi. Ruoka siis maksoi 18 % enemmän EU:n keskitasoon verrattuna ja alkoholittomat juomat jopa 32 % enemmän! Alkoholijuomat maksavat Suomessa 70 % enemmän kuin EU:n keskitasolla. Ja kansamme päättäjät edelleen haluavat nostaa alkoholin verotusta. Ei voi kuin päätä puristella ja miettiä, kuka maksaa päättäjien toilailut?
Kaikkea tätä selitetään Suomen pohjoisella sijainnilla, korkeilla työvoimakustannuksilla ja arvonlisäverotuksella. Eikä asiaa ei yhtään auta kallistuneet energiakustannukset ja biopolttoaineet. Surullista, mutta näillä hinnoilla pitäisi miettiä erilaisia ratkaisuja, miten asioita hoidetaan, sillä hinnat nousevat palkkoja nopeammin - paitsi kansaedustajien palkkoja.
Ruoan hinta on noussut jo pitkään eikä nousulle näy loppua. Erilaiset luonnonkatastrofit ym. tapahtumat ovat pienentäneet ja tuhonneet satoa sekä nostattaneet hintoja. Halpa ruoka saattaa olla jo menneisyyttä. Nälänhätää on poettu aina eri puolilla maailmaa, mutta maailmanlaajuista ja pysyvää ruokapulaa ei ole vielä nähty. Erilaisia ruokamellakoita kyllä ollaan nähty ja tätä menoa ne lisääntyvät rankasti tulevaisuudessa. Toisaalta, olisi hieno nähdä, kun suomalaiset kerrankin osoittaisivat mieltä oikein kunnolla. Torilla tavataan.
Ruoan tuotanto ei ole vastannut hintojen voimakkaaseen nousuun. Tämä voi kertoa, että tuotanto on ainakin tällä erää saavuttanut rajansa. Tarjontaa ovat häirinneet ainakin epätavalliset sääilmiöt, energian kallistuminen, pula puhtaasta vedestä ja viljelykelpoisen maan hupeneminen kaupunkirakentamiseen.
Normaalisti maataloustuottajat lisäävät niiden lajikkeiden tuotantoa, joiden hinnat ovat eniten nousseet. Afganistan veti pohjat tässä asiassa. He laittoivat jopa hamppupeltoja vehnälle, kun vehnän hinta viimeksi kipusi korkeuksiin. Siinä taisi pilviveikoilla kyynel tirahtaa, kun lukivat tämän uutisen.
torstai 12. toukokuuta 2011
12.5.2011 Havuja raitiovaunukiskoille, perkele!
Edellisestä kirjoituksestani on vierähtänyt hieman pidempi tovi. Kivi putosi sydämeltäni kun sain vihdoin valmiiksi ehkä maailman paskimman koulutehtävän. Eikä siihen paskaraporttiin mennyt kuin vaivaiset pari kuukautta, joista viimeisen kahden viikon aikana tein yli puolet koko raportista. Olin jo laittamassa Huuto.net -sivustolle ja Keltaiseen Pörssiin ilmoitusta, että ostetaan valmis raportti, joka liittyy aiheeseen X (eli seksiin). Elämän muut kiireet ovat vieneet aikaani liian kiitettävästi viime aikoina, joten on jo aikakin puuttua maailman menohin ja tökkiä kepillä muurahaispesää.
Eilisessä Metro-lehdessä oli artikkeli ratikkalinja 8:n hitaudesta. Raitiovaunun keskinopeus on päätähuimaava 14,7 kilometriä tunnissa - jopa Linnanmäen possujuna ajaisi raitiovaunun ohitse. Hitaus vaivaa päättäjiä, joten vauhtia on saatava lisää. HSL, HKL ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ovat laatineet kehittämisohjelman, jotta vauhtia saataisiin nostettua. Ohjelmassa on 19 toimenpidettä, jotka suoritettaisiin vuosina 2012-2016. Laskutoimitusten mukaan ratikkalinjan 8 vauhti nousisi älyttömät viisi prosenttia eli lopullinen nopeus olisi 15,4 kilometriä tunnissa! Rehellisesti sanottuna, mua alkoi hieman pelottaa toi vauhti. Tuskin uskallan enää astua kyseiselle ratikkalinjalle.
Kustannukseksi tälle ohjelmalle on laskettu noin 1,2 miljoonaa euroa. En tiedä raitiovaunulinjoista juurikaan mitään, mutta omiin korviini tämä kuulostaa surkuhupaisalta. Noin neljän vuoden työ, jossa on 19 toimenpidettä ja joka maksaa yli miljoona euroa vaikuttaa nopeuteen noin vähän. Aikamoisia suunnitteluinsinöörejä taas asialla, jos lopputulos tulee olemaan tämä. Jos vauhtia olisi haluttu lisää, niin insinöörit olisivat varmaan kaivanneet muutaman lisävuoden suunnitteluun... Ja jos sitä vauhtia halutaan lisää, niin laittakaa niitä havuja sinne raiteille! Johan alkaa raitiovaunut kulkemaan. Raitiovaunupysäkillä odottaessa, yhtäkkiä kuuluu hirveä kolina ja suhina, jonka kruunaa silmien edessä välähtävä vihreä menopeli. Maalta tulleet turistit ovat ihmeissään ja joutuvat raapimaan päätä sekä kysymään: "Mikäs toi oli?" Tähän paikalliset voivat tyynesti vastata: "Se oli meidän uusi, huippunopea joukkoliikennemasiina, joka kulkee havujen avulla noin nopeasti".
Eilisessä Metro-lehdessä oli artikkeli ratikkalinja 8:n hitaudesta. Raitiovaunun keskinopeus on päätähuimaava 14,7 kilometriä tunnissa - jopa Linnanmäen possujuna ajaisi raitiovaunun ohitse. Hitaus vaivaa päättäjiä, joten vauhtia on saatava lisää. HSL, HKL ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ovat laatineet kehittämisohjelman, jotta vauhtia saataisiin nostettua. Ohjelmassa on 19 toimenpidettä, jotka suoritettaisiin vuosina 2012-2016. Laskutoimitusten mukaan ratikkalinjan 8 vauhti nousisi älyttömät viisi prosenttia eli lopullinen nopeus olisi 15,4 kilometriä tunnissa! Rehellisesti sanottuna, mua alkoi hieman pelottaa toi vauhti. Tuskin uskallan enää astua kyseiselle ratikkalinjalle.
Kustannukseksi tälle ohjelmalle on laskettu noin 1,2 miljoonaa euroa. En tiedä raitiovaunulinjoista juurikaan mitään, mutta omiin korviini tämä kuulostaa surkuhupaisalta. Noin neljän vuoden työ, jossa on 19 toimenpidettä ja joka maksaa yli miljoona euroa vaikuttaa nopeuteen noin vähän. Aikamoisia suunnitteluinsinöörejä taas asialla, jos lopputulos tulee olemaan tämä. Jos vauhtia olisi haluttu lisää, niin insinöörit olisivat varmaan kaivanneet muutaman lisävuoden suunnitteluun... Ja jos sitä vauhtia halutaan lisää, niin laittakaa niitä havuja sinne raiteille! Johan alkaa raitiovaunut kulkemaan. Raitiovaunupysäkillä odottaessa, yhtäkkiä kuuluu hirveä kolina ja suhina, jonka kruunaa silmien edessä välähtävä vihreä menopeli. Maalta tulleet turistit ovat ihmeissään ja joutuvat raapimaan päätä sekä kysymään: "Mikäs toi oli?" Tähän paikalliset voivat tyynesti vastata: "Se oli meidän uusi, huippunopea joukkoliikennemasiina, joka kulkee havujen avulla noin nopeasti".
Tilaa:
Kommentit (Atom)