keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

30.3.2011 Mainonta piristää päivää

Kaikenlaiset mainokset, ja etenkin vahingossa väärin kirjoitetut tai sen pidemmittä ajatuksia uhraamatta kirjoitetut mainokset ovat parasta. Tietysti, oma likainen mielikuvitus on hyvä lisämauste mainonnalle, sillä saa aina aikaan uusia ulottuvuuksia ja itsekseen hekottelua. Hyvä esimerkki on Nesteen pihalla seissyt mainos: Multa, jonka voi käsittää myös toisella tavalla.

Omalta lukioajalta mieleeni painautui mainos, joka toivotti ulkopaikkakuntalaiset tervetulleeksi Nurmoon: Tervetuloa. Siinä on jollakin oikeasti välähtänyt juuri oikealla tavalla. Tällaisista pienistä muokkauksista saa paistetta sateiseenkin päivään. Kunnanjohtaja ei ilmeisesti ymmärrä huumoria ja istuu toimistossaan nyrkki perseessä. Samantyylisen muokkauksen voisi tehdä Flamingon viihdekeskukselle. Kyseistä viihdekeskusta tunnetaan myös  nimellä elämyskeidas. Pienellä sanaleikillä siitä saataisiin elämysskeida.

Veikkaus on luonut uudet arpamainokset, jotka aiheuttavat pelontunteita ja vapinaa joka aamu, kun bussipysäkillä sellaiseen "törmää".  "Uusi ilme kympillä", missä naisen tai miehen monttu on auki ja silmät ovat pullahtamaisillaan ulos - mieleeni tulee, että kyseinen henkilö on vahingossa saanut tavaraa B-portaan puolelle. Odotan innolla ensimmäistä kuvanmuokkaajaa, joka on lisännyt kuvaan tekstin: "And cock goes where?".

Tämän päivän Metro-lehdessä oli uuden Kuluttaja-lehden mainos, joka sai minulle hymyn suulle. Pääotsikkona "Opettele poraamaan. Testit + vinkit.". Poraamisen kun voi käsittää niin monella eri tavalla - likaisena ihmisenä ensimmäisenä mieleeni tuli jotain aivan muuta kuin taulujen kiinnittäminen betoniseinään. Mua jäi kaivertelemaan toi testit-osio, ja miten tuloksia on analysoitu. Päivä saattaa pelastua näinkin pienestä asiasta.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

28.3.2011 Koulun piikkiin

Viikonloppuna tuli oltua kevyet 24 tuntia töissä eikä koulutyöt edistyneet sanaakaan - motivaatio koulujuttuihin on melkoisessa hakusessa ja aina keksii parempaa tekemistä kuin raportin kirjoittamisen tai liiketoimintasuunnitelman laatimisen. Ammattikorkeakoulut rankattiin Talouselämä-lehden toimesta, missä Kajaanin amk veti pisimmän korren.  Oma kouluni ei pärjännyt mainitsemisen arvoisesti, mutta olen silti melko tyytyväinen yleisellä tasolla opintoihin ja kouluun - ruoka on kyllä melkoista schaibaa, mutta näillä mennään.

Kuusi päivää amk-vertailun jälkeen, Talouselämä-lehti julkaisi toisen artikkelin: "Suomen suurimmasta amk:sta tuli pelon pesä". Eli kyseessä on Metropolia Amk. Artikkelissa esiintyvä ruotsin maikka Marja Lehto näyttää olevan lopen kyllästynyt omaan duuniinsa, työnantajaansa, opiskelijoihin, elämäänsä ja oikeastaan kaikkeen. Jos ei maistu, niin vaihda! Ei siellä ole pakko olla. Ilmeisesti Lehto on jumittunut DNA -yrityksen sanontaan: "Ei se pojat vaihtamalla parane". Tai sitten Lehto pelkää muutosta ja sen tuomaa sisältöä, niin kuin eräs työkaverini on lausunut saman alan toisesta yrityksestä: "Samaa paskaa, eri paketissa". Lehdon oppitunnitkin ovat varmaan pakkoruotsia sanan syvimmässä merkityksessä...

Ei sinänsä, Lehto on onnistunut ajankohdassa loistavasti, sillä amk-haku on parhaillaan käynnissä. Tajuatko, että avautumisesi tulee vaikuttamaan myös tällä hetkellä opiskelevien työnsaantiin? Se, että on taas puolukkapäivät ja mielialat menee vuoristorataa, ei ole hyväksyttävä peruste sanomallesi. Tosi moni opiskelija, joka kokee tutkinnon itselleen sopivaksi ja tärkeäksi, masentuu ja menettää toivonsa työpaikkojen suhteen, kun päätit tahrata koulun maineen. Ei varmaan kannata toivoa kuuta taivaalta enää työurasi aikana...

Metropolian saama arvosana Talouselämän tutkimuksessa oli 6+. Arvosana oli määräytynyt mm. kansainvälisyydestä, tutkinnon hinnasta ja innovatiivisuudesta. Tutkinnon hinnasta mulla ei ole minkäänlaista käryä, mutta kansainvälisyydestä ja innovatiivisuudesta olen eri mieltä - ainakin liiketalouden koulutusohjelman näkökulmasta. Kaikki, jotka haluavat, pääsevät vaihtoon opiskelemaan ja ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita on myös paljon. Vaihtokohteet vaihtelevat vuosittain, mutta jos koulun tarjonta ei ole itselle sopivaa kaliiberia, aina voi etsiä toisen mahdollisen koulun ja hoitaa kaikki oma-aloitteisesti. Innovatiivisuutta painotetaan koko opintojen ajan - tutkinnon laajin kurssi, Innovaatioprojekti, on selvästi muita kursseja työläämpi, haastavampi ja innovatiivisempi. Kaikki eivät innostu kyseisetä projektista, sillä aihe ei kosketa heitä läheisesti ja projekti vie todella paljon aikaa. Opiskelijat ovat tehneet innovaatioprojekteja koululle ja yrityksille. Osa yrityksistä on ottanut kehitetyn suunnitelman käyttöön bisnesmaailmassa ja ideat ovat olleet hyödyllisiä. Mieleeni herää kysymys, keneltä ja millä mittarilla innovatiivisuutta on mitattu? Opiskelijat ovat aivan varmasti eri mieltä sen arvosanasta - ainakin liiketalouden puolella. Pitäisikö Talouselämän ensi kerralla vertailla vain tiettyjä koulutushaaroja?

Se, että itse opiskelen amk-tasolla, johtuu siitä, että opin asiat paremmin käytännönläheisesti kuin kirjasta ulkoa opettelemalla. Olen ylpeä itsestäni ja omasta koulutusvalinnastani, mutta suoraan sanottuna mua vituttaa kaikki, jotka vähättelevät amk-tasoa, tiettyjä koulutuslinjoja tai jopa OMAA TUTKINTOANSA. Jos et tunne tän olevan sun juttu, niin tee meille kaikille muille palvelus ja painu helvettiin! Soitin alkuvuodesta erääseen yritykseen, sillä olin kiinnostunut tekemään harjoitteluni siellä. Puhelun ensimmäisen minuutin aikana yrityksen edustaja sai sappeni kiehumaan. Kyseinen henkilö lausahti seuraavanlaisesti: "No siis meillehän oikeastaan kaikki tulee valtsikasta...". Tämän lauseen jälkeen tiesin, että en halua yritykseen töihin, vaikka loppupuhelun aikana minulle olisi tarjottu johtajan paikkaa. Ja loppupuhelun aikana ääni kellossa muuttui, kun kerroin itsestäni ja kokemuksistani, mutta hän olisi voinut miettiä, miten asiansa ilmaisee, sillä peli oli jo menetetty mun osalta. Mun mielestä tyyppi ratkaisee aivan helvetisti, ei se, oletko joku hooponomi vai urologi. Tiedot ja taidot ovat sitten plussaa tyypin mahtavuuden jälkeen. Hyvät työntekijät oppii näkemään ja tunnistamaan ensimmäisten päivien aikana, joten jos mahtava tyyppi paljastuukin torveloksi, sille voi näyttää ovea.

Viime viikolla tuli taas todistettua, kuinka hukassa työelämän nykyiset puurtajat olevat. Harjoitteluviestiini vastattiin: "... saan palkata tiimiimme ainoastaan yhden korkeakouluharjoittelijan. Eli silloin valitettavasti ammattikorkeakouluharjoittelija ei käy.". Minun tietojeni mukaan korkeakoululla ja ammattikorkeakoululla ei ole tollaista eroa. Olisi nyt edes suoraan sanonut, että "Sori, ei tällä kertaa", mutta ei niin ei. Se, että opiskeletko amk-tasolla vai yliopistotasolla, ei ole sama asia, mutta väitän, että yliopistosta valmistuneet eivät ole aina se paras vaihtoehto ja amk:laiset pystyvät samaan - jopa parempaan - siinä missä yliopiston jampatkin. Tämä ei päde kaikkiin - ei tietenkään -, mutta olen varma, että hallitsen tietyt työelämään liittyvät asiat huomattavasti paremmin kuin yliopisto-Keijo, joka on lukenut kuusi vuotta nenä kiinni kirjassa erilaisia teorioita, joita omien aikojensa viisaat ovat joskus rustanneet. Todellista on, että bisnesmaailma muuttuu koko ajan, joten omaa osaamista on pakko päivittää koko ajan, jotta pysyy ajan hermolla. Muistakaa, kyllä ylpeä saa olla, mutta ei kusipää!

perjantai 25. maaliskuuta 2011

25.3.2011 Verenpaine nousee

Kirjoitin julkkiksista, jotka aikovat hakea eduskuntaan 23.3. Nyt kärsijöinä ovat perusjampat, jotka aikovat kalastaa itsensä pitkien työurien jälkeen nostamaan veronmaksajien maksamaa tuohta. Helpottaa oloa ihan helvetisti, että tietää maksavansa X prosentin omista tuloistansa veroa ja sitten nämä suviuunot pääsevät eduskuntaan eivätkä saa aikaan kuin lämpöisen paskan.

Kotikatumme lähistöllä on parkissa erään Perussuomalaisten ehdokkaan auto, joka on vuorattu teipillä täyteen vaalilauseita ja puolueen nimeä. Kyseisen henkilön slogan meni muistaakseni jotenkin seuraavasti: "Raksaduunari eduskuntaan". Jotenkin siihen oli vielä koristeltu sana perus eli koko sana oli joko perusduunari tai perusraksaduunari - ei voi muistaa. Jos herra on naulannut ja vasaroinut 30 vuotta talon seiniä ja lattioita, niin onkohan kyseisellä rakentaja-raunolla kadonnut todellisuudentaju? Sehän onkin lähes sama asia, onko päivät tekemässä ihmisille asutuksia vai onko päättämässä, annetaanko opiskelijoille korotus tukiin vai saako ne myydä persettä Steissillä, jos haluavat elää rahakkaasti opiskeluiden aikana. Toinen samantyylinen ehdokas on paistatellut Metro-lehden sivuilla; Ahtaaja Lovén - Satamasta Arkadianmäelle. Etköhän ahtaa ittes johonkin konttiin ja lähde merille. Täytyy kyllä ihmetellä kuinka pihalla asioista voi olla, sillä kotisivuilla lukee "37-vuotias vuosaarelainen, yhden tyttären isä ja yhden vaimon aviomies...". Vai että oikein yhden vaimon aviomies. Mä kun luulin, että täällä Suomessa moniavioisuus on kiellettyä meiltä suomalaisilta. Annan vihjeen tulevaisuutta ajatellen: MIETI ennen kuin alat säheltämään muiden kuin konttien kanssa.

SDP:n Tapio Havaston vaalimainos oli taas yksi taidonnäyte, johon pitää tarttua. Slogan: "Ahneus tuhoaa - oikeudenmukaisuuden puolesta". Jep jep. Sanoo mies, joka mainoksessaan painottaa myös "... ja seitsemän tyttären isä". Kuinka ahne ihminen on, jos on heittänyt seitsemät kuivat koneeseen ja hakee eduskuntaan yli 6000€ kuukausiliksalle? Eli Tapsa, kerros, mitä ahneus sulle tarkoittaa?

Astrid Thors on koetellut kansan kipupisteitä suojelemalla maahanmuuttajia ja toimimalla kuin teini-iässä oleva kapinallinen; nukkuu täysistunnon aikana, hermoilee muiden kommenteista, kaivaa nenää antaumuksella (parhaimmassa tapauksessa myös syö sen) ja kuvittelee olevansa jotain, mutta ei itsekään tiedä, mitä. Miten voi olla niin, että jos yksi pakenee huonoja oloja Suomeen, niin koko suku saa tulla samalla kyydillä - ja se rahan määrä, mikä niille lyödään kouraan joka kuukausi on ihan käsittämätöntä. Tuet ovat niin suuret, että niiden ei kannata tehdä koko elämän aikana Suomessa yhtään töitä, jos haluavat pitää elintasonsa. Näinkö ulkomaalaisia kannustetaan töiden tekoon? Jos mulle lyötäis ulkomailla 2000€ puhtaana kouraan, niin en todellakaan lähtisi kuuraamaan lattioita noin 1000€ korvausta vastaan. Miten nämä mamujen saamat tuet ovat suhteessa opiskelijoiden saamiin tukiin? Opiskelija voi maksimissaan saada 499,60€/kk ja verojen jälkeen about 470€/kk. Yhden maahanmuuttajan saamilla tukimäärillä voidaan "elättää" moni opiskelija. Eikös ihmiset ole tasa-arvoisia??? Ilman töitä tai opintolainaa ei voi elää kovinkaan kauaa, jos ei asu porukoilla. Eikös opiskelijoita pitäisi tukea, koska he ovat Suomen tulevaisuus? Joku sitten istuu Astrid sinunkin tuolillasi ja päättää samoista asioista pikkaisen paremmin kuin sinä. Nimittäin huonompaa suoritusta saa hakemalla hakea. Internetin hupisivustot ovat täynnä kaikenmaailman pilakuvia Thorsista enkä viitsinyt laittaa kaikista rivoimpia kuvia, joten tässä yksi hyvin tilannetta kuvaava kuva, joka on harvinaisen totta: Thors Maria -ohjelmassa.
Luin päivän Metro-lehden matkustaessani tänään julkisilla kulkuvälineillä ja sivuilta paistoi taas puolueiden sekä ehdokkaiden mainoksia. SFP eli puolue, joka on kehdannut ottaa Thorsin listoillensa, mainosti "Äänestä rikkaamman Suomen puolesta". Millä mittarilla mitattuna SFP:n politiikka rikastuttaa Suomea, jos pakolaisille ym. myönnetään järjettömiä summia joka kuukausi? Kuinka paljon rikkaampi Suomi olisi, jos kyseiset rahat olisi sijoitettu johonkin, joka kasvaisi korkoa tai vaikkapa uusiin työpaikkoihin? En sulje ulkomaalaisia pois yhteiskunnasta, mutta jokin järki tähän on saatava, saatana. Miten muuten voi olla mahdollista, että Suomessa asuu noin 8 % ulkomaalaisia (tilastokeskuksen mukaan), mutta seksuaalirikoksia ne tekee noin 25 % kaikista - joissain kaupungeissa jopa 70 %, kuten Espoossa. Sitten kaikkialla yritetään selitellä, että kun tällä Yön Timolla on ollut niin vaikea lapsuus eikä se saa syödä porsaan lihaa ja rasistit suomalaiset ovat ajaneet tämän viattoman maahanmuuttajan tähän epätoivoiseen tekoon, blaa blaa, fucking blaa! Vittu, jos mä löisin jotain henkilöä nokkaan, niin kaikki kuiskailisivat kaduilla, että tuolla toi hullu menee, joka vaan hakkaa porukkaa, mutta sit tällainen vieraileva, tummien vesien tulkki, kun päättää harrastaa yllätysseksiä tuntemattoman ihmisen kanssa väkisin, niin mietitään, miten me saadaan parannettua sen oltavia Suomessa.

torstai 24. maaliskuuta 2011

24.3.2011 Torstai-aamun käynnistymisfilosofiaa

Torstai-aamu on lähtenyt käyntiin yskähdellen eikä tuleva oppitunti Access-ohjelman parissa helpota oloani yhtään. Arki alkaa painamaan, kun on pari viikkoa mennyt ilman kunnon pysähtymistä. Pitäisi vissiin aloittaa meditointi tai jooga, missä sitten saisi rauhoittaa oman mielen ja kehon. Tai sitten vaan jatkaa päätöntä juoksemista paikasta A paikkaan B hirveellä kiireellä ja sairastua työuupumukseen.

Läheisen ihmisen välittäminen ja rakkaus auttavat heikkoina hetkinä, mutta pitkässä suhteessa on vaarana, että arki alkaa olemaan täynnä rutiineja eikä toista huomioi hänen kaipaamallaan tavalla. Kommunikointi nousee arvoon arvaamattomaan, mikäli suhde halutaan pitää kukoistavana ja ilma raikkaana. Pienetkin huomionosoitukset saattavat pelastaa huonon päivän. Toista ei missään nimessä saa pitää itsestäänselvyytenä! Olen ollut onnekas, kun olen löytänyt näin ihanan kumppanin itselleni ja että hän on kestänyt minua usean vuoden ajan - toivottavasti kestää tulevaisuudessakin. Mä rakastan sua kuningattareni!

"Välillä pitää herkistyä"

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

23.3.2011 Tissit tiskille ja eduskuntaan

Terve taas. Viimeiset päivät ovat olleet yhtä hullunmyllyä kaiken maailman kiireiden takia, kuten pitkien päiväunien ja espanjalaistyylisten ruokailujen takia. Oikeasti olisi pitänyt tehdä hieman liiketoimintasuunnitelmaa, oppimispäiväkirjaa ja muita yhtä kutkuttavia tehtäviä, mutta mitäs kirjoitat kun A) ei ole insipiraatiota, B) halua ja C) en ole oppinut mitään uutta. Oppimispäiväkirjaa on aika vaikea rustata, jos länsirintamalla ei ole mitään uutta.

Jotkut tissejä arvostavat päättivät perustaa Facebook-sivustolle Tissien arvostuspäivän, jota vietettiin terhakkaasti ja ryhdikkäästi viime maanantaina. Kyseinen tapahtuma keräsi yli 70 000 sosiaalisen median orjaa - kuten minut - arvostamaan tisuleita. Totuuden torvet, Iltalehti ja Ilta-Sanomat julkaisivat asiasta artikkeleita, joten tapahtuma keräsi huomiota myös aina oikeassa olevien -lehtien palstoilla. Arvostan ja kunnioitan näitä "keuhkoja" muutenkin, joten koin päivän hyvin osuvaksi. Itse totesin lausahduksen: "Hyvät tissit" ainoastaan puolisolleni, mutta olisin halunnut tietää, kuinka moni meni tässä asiassa viikonlopun yöelämän tasolle eli heitti kyseistä lausetta julkisissa kulkuvälineissä, kaupoissa ja muissa kohtaamispaikoissa tuntemattomille ihmisille. Olisin myös halunnut tietää, kuinka moni sai mojovan bitch slapin poskelleen. Nyt moni on ottanut vinkin aiheesta ja facebook on täynnä ties mitä hyppykupan ja HIV:n arvostuspäiviä.

Olen erittäin huolestunut tulevista eduskuntavaaleista kun olen katsonut, ketkä kaikki aikoivat hakea kansamme johtotähdiksi seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Vaalimainoksia seuratessani olen huomannut, että eduskuntaan on hakemassa ihmehuuhaajengiä, jotka eivät varmasti tiedä politiikasta mitään (ei edes mukana olevia puolueita, saati sitten omaa puoluettaan) ja haluavat eduskuntaan pelkästään liksan takia. Otsikkoni viittaa strippari Geronimaan. Eräässä haastattelussa uhkea tangontaittaja kertoi, että hän on vilpittömästi kiinnostunut politiikasta. Niin no, kyllä mäkin olen vilpittömästi kiinnostunut politiikasta, mutta en mä sinne hae, koska en tiedä asioista läheskään niin syventävästi kuin pitäisi. Nähtäväksi jää, kuinka moni lankeaa Kirsikan tissien väliin. Jos Kanervan Ike jatkaa eduskunnassa, niin iltapäivälehtien otsikot on jo mietitty valmiiksi: "Ike ja Geronimo yhdessä jatkoille".

Ikäväkseni joudun totemaan, että yllä mainittu rintaedustaja ei ole ainoa kansanedustajaehdokas, joka nostattaa karvat pystyyn. Muita samaan kastiin kuuluvia ovat mm. BB-Antti Kurhinen, Wilson Kirwa, Jani Toivola ja Jussi Parviainen. BB-Antti - miten voi olla, että mies(???), jolla on rautaa naamassa enemmän kuin kaivoksessa ja on saanut paljon palstatilaa omien mokien takia, hakee edes läpällä eduskuntaan? Kaiken lisäksi se näyttää ihan iilimadolta. Wilson Kirwa - mies, joka ei osaa puhua kunnolla Suomea ja on joskus tiettävästi osannut juosta. Wau, mitkä meriitit! Jani Toivola - itkee jokaisessa eri tiedoitusvälineessä, kuinka häntä ja muita homoja sorretaan ja on osannut lukea muistiinpanoista omat puheenvuoronsa Idols-ohjelmassa. Nykyään ei voi sanoa läpällä edes "Heitä homo voltti" -sanontaa, sillä kyynelkavat aukeavat herkällä Janilla jo sanan "Heitä" kohdalla, koska siitä tulee pahoja muistoja mieleen nuoruudesta. Jussi Parviainen - vielä tammikuussa Parviainen - Suomen Aziz the combat fighter - kertoi seuraavaa: "Nyt elän välitilassa. Mietin yhä, haluanko palata yhteiskuntaan. Että menisin töihin, olisin edes oikea nimi verokalenterissa. Nyt siellä lukee varaton. Mutta entä jos annan pikkusormen; se viekin ehkä koko käden." Parviainen on ilmeisesti täydessä unessa, kun yhtäkkiä mielisairaalassakin leirin viettänyt haluaa kansanedustajaksi. Jotenkin mua alkoi pelottamaan, mitä kaikkea täällä tapahtuisi, jos tää välimallinjätkä pääsisi eduskuntaan.

"Tää on uneton yö" "Terapiamessuilla etsitään vaihtoehtoja elämälle"

torstai 17. maaliskuuta 2011

17.3.2011 Joditabletteja tänne ja sassiin!

Japanin katastrofi on ollut maailman puhutuin aihe viimeisen viikon aikana, joten on pakko sotkea oma kultalusikkani samaan soppaan - lähinnä Suomessa heränneiden mielenosoitusten ja joditablettien takia. Nyt maikkari voisi uudelleen lanseerata F1-mainoksissa käytetyn lauseen "Maailman nopein kansa". Joditabletit tarttuivat siihen tahtiin hätäisimpien pieniin, säteilyarkoihin kätösiin, että hitaammat näkivät ainoastaan säteilypelkoisten perävalot. Toinen lausahdus, joka kuvaa hyvin tilannetta on Antero Mertarannan suusta: "Siinä ei ehdi kissaa sanoa kun..." ... joditabletit ovat lopussa.

Maailman nopein kansa osoitti mieltään ydinvoimasta tiistaina 15.3. Siellä oli taas mielikuvitus kukkinut ja nämä hampputukat olivat keksineet sellaiset banderollitekstit, että sivustaseuraajaa alkoi itkettämään. "Suomi - Pohjolan Japani?". Ei. Piste. Toinen lähes yhtä mielikuvituksellinen lause oli "Katainen ja Kiviniemi isänmaan turvallisuusuhka". Taas oli pakko etsiä syylliset ja saada kasvot tällekin asialle. Jos Japanin kaltaista katastrofia ei olisi tapahtunut, niin olisiko Katainen ja Kiviniemi sitten isänmaan turvallisuusuhka? Suurempi uhka tulee, jos nämä "maailmanparantajat", jotka syövät vain ituja ja surffailevat kaiken maailman keskustelupalstoilla jakamassa omia mielipiteitään, saisivat päättää isänmaamme asioista.

Jalkapallo on hyvin lähellä sydäntäni, ja seuraankin sitä erittäin ahkerasti. Eilen Englannin jalkapalloliitto päätti, että Manchester Unitedin manageri Sir Alex Ferguson saa viiden ottelun toimitsijakiellon ja sakkoja, koska hän kritisoi tuomaritoimintaa. Tästä mieleeni heräsi, että miksi kyseistä tapaa ei sovellettaisi eduskuntaan? Aina kun kansamme valitsemat johtotähdet ovat törppöilleet itsensä roskalehtien sivustoille tai ovat aiheuttaneet kauhistuneita katseita kansamme keskuudessa tekstiviesti- ja chat-keskusteluillaan, niin kyseinen kansanedustaja heitettäisiin pihalle Arkadianmäeltä esim. viideksi kuukaudeksi ja hän saisi sakkoja. Tämä siksi, että ei niitä kuitenkaan saada potkittua kokonaan pois sieltä ennen seuraavia vaaleja - jos silloinkaan. Vanhasen öiset chat-keskustelut, Ikeassa tehdyt sänkyjen testaukset, lautakasan piiloleikit ja kaikki muut tempaukset veivät uskottavuuden häneltä, mutta silti kyseinen mehujamppa sai pyöriä lähes seitsemän vuoden ajan pääministerinä. Lopulta Vanhanen tajusi - onneksi - vetäytyä pois kansanedustajan hommista, vaikka oli haaveillut olevansa pääministeri vielä vuonna 2019. "Sitten mä heräsin ja päästin kissan ulos" sanoi Vanhanen kun siirtyi sivuun eduskunnasta. 

"Miksi futispelaajat pystyvät käymään niin nopeasti vessassa? - Heillä kaikilla on short-shit." "Vamos a la playa"

tiistai 15. maaliskuuta 2011

15.3.2011 Julkiset kulkuvälineet vs. oma auto

Hyvin lähti viimeinen periodi käyntiin - lähitunnit tippuivat viidellä, tentin painotus pieneni ja oppimispäiväkirjan tekemiseen saadut ohjeet sekoittivat mun pään sellaiseen solmuun, että huh huh. Jos aloitan oppimispäiväkirjan jokaisen kirjaamisen sanoilla "rakas oppimispäiväkirja", niin ei voi mennä pahasti pois raiteilta - toisin kuin VR. Elohopeamittari sinnitteli tämän päivän pakkasen puolella niin heti ollaan muutama minuutti aikatauluista myöhässä. Ja talven parhaan selityksen teki myös VR. Liikenneministeriö halusi selvityksen, miksi junat ovat koko ajan myöhässä ja miten se korjataan. VR:n johtohenkilöt ovat painaneet pähkinänsä yhteen ja keksineet: vähennetään ajettavia vuoroja, sillä nyt on niin kauheasti ruuhkaa tuolla päärautatieasemalla. Ihan pokkana pystyvät sanomaan, että se on ruuhkien vika; eikös ne vedä samalla aikataululla myös muulloin kuin talvella ja silloin ne kyllä pysyvät aikataulussa (jollei sada vettä, tuule tai ole lehtiä raiteilla).

En pahemmin kulje omalla autolla koulussa, sillä olisin sekä aamuisin että iltapäivisin ruuhka-aikaan liikenteessä. Ja sitähän mun herkkä sielu ei kestä! Ilman ruuhkia koulumatka kestää noin 20-25 minuuttia, mutta ruuhkassa saattaa helposti vierähtää 45 minuuttia. Voi sitä kirosanojen määrää, mikä ranskanrapean sisätiloissa mylvii, kun keskinopeus on päätä huimaava 45km/h. Vähemmästäkin alkaa otsaverisuonet sykkiä ja poskihampaat lohkeilla.
Avopuolisoni sen sijaan käyttää autoa päivittäin työmatkoihin. Parisuhde kukkii kuin voikukkapelto kesäauringossa - eli hyvin menee. Tästä osoituksena seuraavanlainen tekstiviestikeskustelu:
Minä: "Nyt kun kruisailet ympäri muailimaa, hae sitä jäähdytinnestettä."
Avopuoliso: "En mä osaa, mä olen nainen!!!!!!"
Minä: "Perustelu hyväksytty."
Tytöt olivat sitten shoppaillessaan hihitelleet meidän parisuhteelle ja kommunikoinnille.

"Why so serious?" "Alligaattori söi matkaoppaan kartan. Siitä tuli Navigaattori"

maanantai 14. maaliskuuta 2011

14.3.2011 Ensimmäistä viedään

Mietin viime viikonloppuna, miten saisin purettua omia ajatuksiani - ja kaikkea muutakin - julki. Ideoita oli monia, mutta blogin kirjoittaminen oli yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista. Viimeisen sysäyksen blogien maailmaan toi erään minulle melko tuntemattoman henkilön kannustus blogin kirjoittamiseen - ja tässä sitä kirjoitellaan.

Tämän lukuvuoden viimeinen periodi pyörähti käyntiin tänään - 10 viikkoa ja sitten pääsee kesälaitumille. Tai siis töihin täysipäiväisesti. Jokaisen periodin ensimmäinen viikko on aina pientä arpomista, sillä uudet kurssit tuovat oman pienen jännitysmomentin, mitä kaikkea tulevalla opintojaksolla on tehtävä - ja opiskelijalle tärkein tieto on: koska raporteissa on deadline, jotta voi jättää kaiken työn viimeisille päiville ja menettää viimeisen yön unet, koska sitä johdantokappaletta ei saa oksennettua paperille. Lähes kaikki koulutehtävät palautetaan sähköisesti eli ne tehdään Wordillä tai muulla vastaavanlaisella ohjelmalla ja palautetaan koulun intranettiin. Eli vanhat, hienot selitykset, miksi työtä ei ole palautettu ei voi olla enää mallia "koira söi mun raportin". Toisaalta, Internet, tämä bittiavaruus, ei ole mikään maailman turvallisin eikä luotettavin paikka palauttaa kyynel silmäkulmassa ja elohiiri silmässä tehtyjä raportteja. Ne ei vaan yksinkertaisesti tavoita aina oikeaa palautuspaikkaa vaan katoavat jonnekin bittiavaruuteen. Siinä sitä sitten taas ollaan, kun saa suu vaahdossa selittää opettajalle, että "kyllä mä sen työn palautin ihan ajoissa, mutta se on vaan kadonnut jonnekin Internetin syövereihin". Ja taas on itku kurkussa - joko opiskelijalla tai opettajalla.

"Näillä mennään" "Voiko vitutukseen kuolla?"