Viikonloppuna tuli oltua kevyet 24 tuntia töissä eikä koulutyöt edistyneet sanaakaan - motivaatio koulujuttuihin on melkoisessa hakusessa ja aina keksii parempaa tekemistä kuin raportin kirjoittamisen tai liiketoimintasuunnitelman laatimisen. Ammattikorkeakoulut rankattiin Talouselämä-lehden toimesta, missä Kajaanin amk veti pisimmän korren. Oma kouluni ei pärjännyt mainitsemisen arvoisesti, mutta olen silti melko tyytyväinen yleisellä tasolla opintoihin ja kouluun - ruoka on kyllä melkoista schaibaa, mutta näillä mennään.
Kuusi päivää amk-vertailun jälkeen, Talouselämä-lehti julkaisi toisen artikkelin: "Suomen suurimmasta amk:sta tuli pelon pesä". Eli kyseessä on Metropolia Amk. Artikkelissa esiintyvä ruotsin maikka Marja Lehto näyttää olevan lopen kyllästynyt omaan duuniinsa, työnantajaansa, opiskelijoihin, elämäänsä ja oikeastaan kaikkeen. Jos ei maistu, niin vaihda! Ei siellä ole pakko olla. Ilmeisesti Lehto on jumittunut DNA -yrityksen sanontaan: "Ei se pojat vaihtamalla parane". Tai sitten Lehto pelkää muutosta ja sen tuomaa sisältöä, niin kuin eräs työkaverini on lausunut saman alan toisesta yrityksestä: "Samaa paskaa, eri paketissa". Lehdon oppitunnitkin ovat varmaan pakkoruotsia sanan syvimmässä merkityksessä...
Ei sinänsä, Lehto on onnistunut ajankohdassa loistavasti, sillä amk-haku on parhaillaan käynnissä. Tajuatko, että avautumisesi tulee vaikuttamaan myös tällä hetkellä opiskelevien työnsaantiin? Se, että on taas puolukkapäivät ja mielialat menee vuoristorataa, ei ole hyväksyttävä peruste sanomallesi. Tosi moni opiskelija, joka kokee tutkinnon itselleen sopivaksi ja tärkeäksi, masentuu ja menettää toivonsa työpaikkojen suhteen, kun päätit tahrata koulun maineen. Ei varmaan kannata toivoa kuuta taivaalta enää työurasi aikana...
Metropolian saama arvosana Talouselämän tutkimuksessa oli 6+. Arvosana oli määräytynyt mm. kansainvälisyydestä, tutkinnon hinnasta ja innovatiivisuudesta. Tutkinnon hinnasta mulla ei ole minkäänlaista käryä, mutta kansainvälisyydestä ja innovatiivisuudesta olen eri mieltä - ainakin liiketalouden koulutusohjelman näkökulmasta. Kaikki, jotka haluavat, pääsevät vaihtoon opiskelemaan ja ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita on myös paljon. Vaihtokohteet vaihtelevat vuosittain, mutta jos koulun tarjonta ei ole itselle sopivaa kaliiberia, aina voi etsiä toisen mahdollisen koulun ja hoitaa kaikki oma-aloitteisesti. Innovatiivisuutta painotetaan koko opintojen ajan - tutkinnon laajin kurssi, Innovaatioprojekti, on selvästi muita kursseja työläämpi, haastavampi ja innovatiivisempi. Kaikki eivät innostu kyseisetä projektista, sillä aihe ei kosketa heitä läheisesti ja projekti vie todella paljon aikaa. Opiskelijat ovat tehneet innovaatioprojekteja koululle ja yrityksille. Osa yrityksistä on ottanut kehitetyn suunnitelman käyttöön bisnesmaailmassa ja ideat ovat olleet hyödyllisiä. Mieleeni herää kysymys, keneltä ja millä mittarilla innovatiivisuutta on mitattu? Opiskelijat ovat aivan varmasti eri mieltä sen arvosanasta - ainakin liiketalouden puolella. Pitäisikö Talouselämän ensi kerralla vertailla vain tiettyjä koulutushaaroja?
Se, että itse opiskelen amk-tasolla, johtuu siitä, että opin asiat paremmin käytännönläheisesti kuin kirjasta ulkoa opettelemalla. Olen ylpeä itsestäni ja omasta koulutusvalinnastani, mutta suoraan sanottuna mua vituttaa kaikki, jotka vähättelevät amk-tasoa, tiettyjä koulutuslinjoja tai jopa OMAA TUTKINTOANSA. Jos et tunne tän olevan sun juttu, niin tee meille kaikille muille palvelus ja painu helvettiin! Soitin alkuvuodesta erääseen yritykseen, sillä olin kiinnostunut tekemään harjoitteluni siellä. Puhelun ensimmäisen minuutin aikana yrityksen edustaja sai sappeni kiehumaan. Kyseinen henkilö lausahti seuraavanlaisesti: "No siis meillehän oikeastaan kaikki tulee valtsikasta...". Tämän lauseen jälkeen tiesin, että en halua yritykseen töihin, vaikka loppupuhelun aikana minulle olisi tarjottu johtajan paikkaa. Ja loppupuhelun aikana ääni kellossa muuttui, kun kerroin itsestäni ja kokemuksistani, mutta hän olisi voinut miettiä, miten asiansa ilmaisee, sillä peli oli jo menetetty mun osalta. Mun mielestä tyyppi ratkaisee aivan helvetisti, ei se, oletko joku hooponomi vai urologi. Tiedot ja taidot ovat sitten plussaa tyypin mahtavuuden jälkeen. Hyvät työntekijät oppii näkemään ja tunnistamaan ensimmäisten päivien aikana, joten jos mahtava tyyppi paljastuukin torveloksi, sille voi näyttää ovea.
Viime viikolla tuli taas todistettua, kuinka hukassa työelämän nykyiset puurtajat olevat. Harjoitteluviestiini vastattiin: "... saan palkata tiimiimme ainoastaan yhden korkeakouluharjoittelijan. Eli silloin valitettavasti ammattikorkeakouluharjoittelija ei käy.". Minun tietojeni mukaan korkeakoululla ja ammattikorkeakoululla ei ole tollaista eroa. Olisi nyt edes suoraan sanonut, että "Sori, ei tällä kertaa", mutta ei niin ei. Se, että opiskeletko amk-tasolla vai yliopistotasolla, ei ole sama asia, mutta väitän, että yliopistosta valmistuneet eivät ole aina se paras vaihtoehto ja amk:laiset pystyvät samaan - jopa parempaan - siinä missä yliopiston jampatkin. Tämä ei päde kaikkiin - ei tietenkään -, mutta olen varma, että hallitsen tietyt työelämään liittyvät asiat huomattavasti paremmin kuin yliopisto-Keijo, joka on lukenut kuusi vuotta nenä kiinni kirjassa erilaisia teorioita, joita omien aikojensa viisaat ovat joskus rustanneet. Todellista on, että bisnesmaailma muuttuu koko ajan, joten omaa osaamista on pakko päivittää koko ajan, jotta pysyy ajan hermolla. Muistakaa, kyllä ylpeä saa olla, mutta ei kusipää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti