Hyvin lähti viimeinen periodi käyntiin - lähitunnit tippuivat viidellä, tentin painotus pieneni ja oppimispäiväkirjan tekemiseen saadut ohjeet sekoittivat mun pään sellaiseen solmuun, että huh huh. Jos aloitan oppimispäiväkirjan jokaisen kirjaamisen sanoilla "rakas oppimispäiväkirja", niin ei voi mennä pahasti pois raiteilta - toisin kuin VR. Elohopeamittari sinnitteli tämän päivän pakkasen puolella niin heti ollaan muutama minuutti aikatauluista myöhässä. Ja talven parhaan selityksen teki myös VR. Liikenneministeriö halusi selvityksen, miksi junat ovat koko ajan myöhässä ja miten se korjataan. VR:n johtohenkilöt ovat painaneet pähkinänsä yhteen ja keksineet: vähennetään ajettavia vuoroja, sillä nyt on niin kauheasti ruuhkaa tuolla päärautatieasemalla. Ihan pokkana pystyvät sanomaan, että se on ruuhkien vika; eikös ne vedä samalla aikataululla myös muulloin kuin talvella ja silloin ne kyllä pysyvät aikataulussa (jollei sada vettä, tuule tai ole lehtiä raiteilla).
En pahemmin kulje omalla autolla koulussa, sillä olisin sekä aamuisin että iltapäivisin ruuhka-aikaan liikenteessä. Ja sitähän mun herkkä sielu ei kestä! Ilman ruuhkia koulumatka kestää noin 20-25 minuuttia, mutta ruuhkassa saattaa helposti vierähtää 45 minuuttia. Voi sitä kirosanojen määrää, mikä ranskanrapean sisätiloissa mylvii, kun keskinopeus on päätä huimaava 45km/h. Vähemmästäkin alkaa otsaverisuonet sykkiä ja poskihampaat lohkeilla.
Avopuolisoni sen sijaan käyttää autoa päivittäin työmatkoihin. Parisuhde kukkii kuin voikukkapelto kesäauringossa - eli hyvin menee. Tästä osoituksena seuraavanlainen tekstiviestikeskustelu:
Minä: "Nyt kun kruisailet ympäri muailimaa, hae sitä jäähdytinnestettä."
Avopuoliso: "En mä osaa, mä olen nainen!!!!!!"
Minä: "Perustelu hyväksytty."
Tytöt olivat sitten shoppaillessaan hihitelleet meidän parisuhteelle ja kommunikoinnille.
"Why so serious?" "Alligaattori söi matkaoppaan kartan. Siitä tuli Navigaattori"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti